Kirjaston lukuvinkkejä: Rock-Suomen kirjailijoita

0
Moni paremmin muusikkona tunnettu suomalainen on kirjoittanut kirjoja.

Mitä yhteistä on Pelle Miljoonalla, Kauko Röyhkällä, A. W. Yrjänällä ja Juice Leskisellä? He ovat saaneet tunnustusta sekä lauluntekijöinä että kirjailijoina. Muitakin suomalaisia rockmuusikoita on liittynyt kirjailijakaartiin, toiset vain yhdellä tai kahdella teoksella.

Kaikkia heitä yhdistää suomen kielen monipuolinen käyttö eri tekstilajeissa. Suomalaisten pop- ja rockmuusikoiden teoksia on esillä Uudenkaupungin kirjastossa seuraavaan kolmen viikon ajan.

Röyhkä julkaisi esikoisromaaninsa Tien laidalla Waterloo samana vuonna kuin ensilevynsä Steppaillen (1980). Tuorein kirjallinen teos on Anneli Aunolan kanssa kirjoitettu rikosromaani Tanssipartneri (2022).

Röyhkän romaanihenkilöitä on luonnehdittu karikatyyreiksi, ja tapahtumat sisältävät lähes poikkeuksetta erotiikkaa, jopa suoranaista pornoa, sekä viittauksia okkultismiin, esimerkiksi sota-aikaan sijoittuva kiertävästä viihdeorkesterista kertova Kaksi aurinkoa (1996).

Musiikki ja kuuluisuuden tavoittelu ovat aiheina nuorten muusikoiden kasvukertomuksissa Miss Farkku-Suomi (2003) ja Poika Mancini (2013), jotka kuvaavat osittain samoja henkilöitä 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa.

Lähes parinkymmenen romaanin lisäksi Röyhkä on kirjoittanut matkakirjoja, muistelmia ja historiikkeja, esimerkiksi omalle taiteelliselle kehitykselleen merkittävästä yhtyeestä ja artistista, The Velvet Undergroundista ja Lou Reedistä (2007).

Pellen ensimmäinen romaani Buddha blues (1985) kertoo hippirockhenkisen tarinan nuoren miehen Intian-seikkailuista. Romaaneissa Unimies (1992) ja Puerto Galera (2012) näkyy kirjailijan rakkaus Latinalaisen Amerikan kulttuureihin.

Yhdysvaltojen 1950- ja 60-lukujen beatkirjallisuus ja 1960-luvun hippikauden kulttuuri ovat vaikuttaneet voimakkaasti Pellen kirjalliseen tuotantoon aina uusimpia Aquariuksen poikaa (2019) ja Shiva-kuuta (2021) myöten. Kreuzberg (2010) ja Jumala kuoli Al-Rezassa (2016) kertovat kulttuurien yhteentörmäyksistä, rasismista ja poliittis-uskonnollisten ääriliikkeiden uhkasta ja houkutuksesta Euroopassa ja Afrikassa.

Juice Leskisen (1950–2006) viimeinen runokokoelma Kosket (2007) sisältää muistelu- ja kertomusrunoja matkoista, ihmiskuvausta, havaintoja ja kokemuksia ikävästä todellisuudesta sairaalan sokkeloissa.

Teoksen nimiruno ”Kosket” perustuu sanojen kaksoismerkityksiin ja ilmaisee syvästi inhimillistä tarvetta kosketukseen ja yhteyteen, pyrkimystä eheytymiseen ja luottamukseen.

Siinä missä Juice osoitti lauluntekijänä olevansa riimitetyn ja mitallisen tekstin mestari, näyttävät hänen runokokoelmansa, että hän osasi valita ja asettaa sanansa painokkaasti myös vapaassa mitassa. Jo ensikokoelma Sonetteja laumalle (1975) näyttää vilauksen Leskisen kirjallisista kyvyistä, jotka vakuuttavammin ilmenevät kokoelmasta Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin (1989) alkaen.

A. W. Yrjänä tunnetaan CMX-yhtyeen sanoittajana ja muusikkona. Kirjoitettu runous näyttää kuitenkin vakiintuneen ilmaisumuodoksi. Esikoiskokoelmasta Arcana (1997) lähtien runoteoksia on ilmestynyt yhteensä kuusi.

Runot vilisevät viittauksia Antiikin maailmaan ja mytologiaan. Niiden tunteminen ei kuitenkaan ole edellytys lukemiselle ja kokemiselle. Kieli on vahvaa ja vie lukijan olemisen äärelle: ”Että on joku, joka on minä / että on paikka, jossa asiat tapahtuvat / ja asiat nähdään // – – // Minä, se on muisto / isä täällä kalasti / – – // Se, joka minussa puhuu / isän ääni / sanoja puhuu / muistaa minut (teoksesta Grammata, 2021). Uskallan suositella.

Uudenkaupungin pääkirjaston tämän kuun lukuvinkit kokosi kirjastonhoitaja Lauri Seutu.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän