Kohti elokuvamaailmaa

0
Meri-Tuulikki Salonen pitää Uudenkaupungin kuvauksellisuudesta.

Kahdelta uusikaupunkilaisartistilta julkaistiin viime vuonna heidän ensimmäiset musiikkivideonsa. Molempien videoiden tekijätiedoista löytyy sama nimi, Meri-Tuulikki Salonen .

25-vuotias Salonen on tuttu nimi monelle Uudenkaupungin teatterin katsojalle. Vaikka näytteleminen on edelleen lähellä sydäntä, on hän hiljalleen siirtynyt toiselle puolelle.

– Toiveena on jonain päivänä päästä leikkaamaan elokuvia. Nyt olen vasta niin sanotusti aloittelija, viimeistä vuottaan Turun Ammattikorkeakoulussa opiskeleva Salonen sanoo.

Turussa asuva Salonen valmistuu medianomiksi pääaineenaan leikkaus.

Susanna Pihlajan Karnevaalituuli -video julkaistiin viime tammikuussa. Pihlaja oli päättänyt julkaista levyn, kun täyttää 50. Salonen ja Pihlaja tunsivat toisensa teatterin kautta.

Salonen oli kuvaamassa Nunnia ja konnia -näytelmää kouluprojektiaan varten, kun Pihlaja lähestyi häntä.

– Susse halusi tehdä videon ja minä olin tullut hänen mieleensä.

UTU eli Tuuli Tuominen ja Salonen puolestaan olivat jo koulussa samalla luokalla, mutta Tuominen ei tiennyt entisen luokkakaverinsa taidoista. Kun hän oli nähnyt Pihlajan musiikkivideon tiedoissa tutun nimen, hän päätti ottaa yhteyttä Saloseen.

– Ne ovat hyvin erilaiset videot, jotka lähtivät molemmat siitä, mitä he halusivat. Omaan silmään Sussen video on dramaturgisempi, Tuulin videossa on symboliikkaa.

Molemmat videot on kuvattu Uudessakaupungissa. Artistit ovat olleet tyytyväisiä ja Salonen korostaa, että videot syntyivät hyvässä yhteistyössä heidän kanssaan.

Pihlajan videota kuvattiin 4–5 päivää, UTU:n joulukuussa julkaistu Ajatuksenvoimaa -video syntyi päivässä venetsialaisviikonloppuna.

UTU:n videossa liikutaan muun muassa puutalokaupungissa ja Vanhalla kirkolla. Puutalojen keskellä kasvanut Salonen löytää vanhasta kotikaupungistaan paljon kuvauskohteita.

– Uki on kuvauksellinen paikka ja hyvin kaunis.

Kuvauksellisuuden lisäksi tarvitaan toki hyvä kamera ja videonmuokkausohjelma. Musiikkivideon voi tehdä yksinkin, mutta mieluiten Salonen tekisi töitä osana porukkaa.

– Musiikkivideoiden ja elokuvaprojektien leikkaamisessa on joitain eroja. Musiikkivideossa on mahdollisuus itse kokeilla erilaisia asioita, kun taas ohjaajan ja tuottajan kanssa työskennellessä palautetta saa enemmän. Itse nautin ryhmässä työskentelystä, kun toiset keksivät ehkä jotain, jota ei itse osaa ajatella

Musiikkivideoiden lisäksi hän on opiskelujen aikana ollut leikkaamassa muun muassa opiskelijakaverinsa dokumenttia.

– Se kertoo siitä, miten elokuvan tekijä tutustuu omaan isoäitiinsä, jota ei koskaan tavannut. Isoäiti oli kuollut, kun tämän tytär eli ohjaajan äiti oli ollut 17. Hän etsii ja tutustuu siihen millainen henkilö isoäiti on ollut.

Leikkaaminen ei ollut Salosella mielessä vielä opintoja aloittaessa, vaan se on selkeytynyt matkan varrella.

Opinnoissa tehdään paljon käytännön juttuja. Salonen korostaa harjoittelupaikkojen tärkeyttä tulevaisuuden töidenkin kannalta.

– Olen päässyt tekemään leikkausassistenttina työharjoittelua Helsingissä, Salonen kertoo esimerkiksi.

Visuaalisesta kauneudesta pitävä Salonen on saanut välillä kuulla opettajaltaan, että voisi kokeilla välillä rikotumpaa tyyliä harmonisen sijaan.

Omaa esikuvaa ei tarvitse kauan miettiä.

– Ohjaaja Klaus Härö on ehdottomasti oma suosikki. Hän on elokuvantekijä. Kaikki on mietitty kuvauksista lähtien, myös ammattitaitoinen leikkaus. Hän on alansa huippu.

Salonen pitää paljon suomalaisista elokuvista ja toivoo, että tekijöitä ja tuottajia löytyy jatkossakin, mutta tietää, että elokuva-alalle pääsevät vain harvat ja valitut ja vielä harvempi saa tehdä sitä elääkseen.

– Jostain täytyy rahaa saada ja koko opiskeluajan olen käynyt muualla töissä, Salonen sanoo.

Siirtymä lavan reunalle tapahtui hiljalleen jo lukioaikoina, jolloin hän kiinnostui valokuvauksesta. Kipinä teatteriin puolestaan syttyi jo alakouluikäisenä.

– Olin 11, kun menin Ugin teatteriin lasten teatterikurssille. Jos oikein muistan, niin se oli juuri Tuuli, joka houkutteli minut mukaan, Salonen muistelee.

Raija ja Pentti Nokkalan vetämien lasten kurssien jälkeen Salonen kävi monta aikuisten kurssia ja oli mukana muutamassa näytelmässä. Lukioaikana tuli pientä taukoa, kunnes Salonen otti yhteyttä Jari Luolamaahan ja pääsi Taivaan tulet -näytelmään, mitä hän itse arvostaa korkealle.

Samana vuonna 2015 hän oli mukana Iltamat -näytelmässä. Lisäksi hän on osa improvisaatioteatteriryhmä Tyhjää tuolia, joka kokoontuu yhä säännöllisen epäsäännöllisesti, vaikka ei ole viime aikoina ehtinytkään mukaan.

Paluu teatteriin on kuitenkin edelleen mielessä.

– Haluan esiintyä ja tehdä teatteria. Tällä hetkellä aikataulun puolesta se ei ole onnistunut, mutta edelleen teatteri on lähellä sydäntä, Salonen toteaa.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän