Vanhan maatalon kamarissa on tiivis tunnelma, kun kymmenkunta ihmistä yrittää päästä jyvälle pitsinnypläämisen saloista. Kaikilla tuntuu olevan yhtä aikaa asiaa illan isännälle Mika Sjöblomille, joka kiiruhtaa pöydästä toiseen neuvomassa, miten lanka kierretään nypylälle ja miten sitten edetään.
– En ole mikään nypläyksen opettaja, eikä minun edes pitänyt olla illan vetäjäkään. Tuuraan tässä Merja Suista-Virtasta, joka ei nyt päässyt tulemaan, Sjöblom sanoo.
Nypläysillan järjestäjänä oli Raulion seudun Pienviljelijäyhdistys, jonka sihteeri Sjöblom on. Yhdistys toteutti jäsenistöltä tulleen toiveen ja nyt on tarkoituksena, että nypläysharjoituksia jatketaan joka toinen torstai.
Lähes kaikki nypläysiltaan osallistuneet olivat ensikertalaisia. He aloittivat harjoitukset hyvin yksinkertaiselta näyttävän mallin avulla, mutta mallin helppous oli pelkkä harha siinä vaiheessa, kun nypylät sotkeentuivat, eikä tekijä enää tiennyt, missä mennään. Sivusta katsoen nyplääminen näyttää vaativan herpaantumatonta keskittymistä ja tarkkaa näköä sekä tietysti perusasioiden hallitsemista.
– Nypläämiseen kuuluvat peruslyönnit on mahdollista oppia yhden illan aikana. Vaikeinta on hermojen kestäminen, Sjöblom kertoi.
Sjöblom opetteli nypläämään opiskeluaikanaan opettajankoulutuslaitoksella, jossa oli mahdollisuus ottaa nypläys valinnaisena kurssina. Mies innostui tekniikasta niin paljon, että kävi syventämässä taitojaan kansalaisopiston kurssilla ja on sittemmin nyplännyt muun muassa alttariliinan reunapitsin Pyhämaan kirkkoon.
– Peruslyönnit pysyvät muistissa, mutta erikoisemmat unohtuvat, jos ei säännöllisesti nyplää.
Birgitta Vähätupa edusti nypläysillan veteraanisarjaa: hänellä oli mukanaan pitkä pätkä kaunista, valmista pitsiä, jonka hän oli tehnyt noin 30 vuotta sitten. Nyt hän muistutteli mieleensä lankojen kulkua ja lyöntejä. Työ näkyi etenevän, mutta pitkän tauon jälkeen oli monta kertaa pysähdyttävä miettimään. Kun pitsi joskus valmistuu, se on tarkoitus kiinnittää pellavaliinan reunaan.
Petteri Pitkämäki onnistui etenemään harjoituspitsin teossa, vaikka epäili, että langat risteilevät vähän miten sattuu. Hän ei ollut koskaan ennen yrittänyt pitsinnypläystä, mutta tekniikka kiinnosti Pitkämäkeä, joka aikaisemmin on tutustunut ainakin neulomiseen.
– Olen tehnyt joskus villapaidankin.
Pellavalanka on ohutta ja, jos solmuja kiristää liian suurella voimalla, lanka katkeaa. Mika Sjöblom tosin huomautti, että nypläysillassa käytetty lanka ei ollut ohuinta mahdollista.
– Jos tehdään jotain nenäliinapitsiä, niin se vasta ohutta on. Pellavalanka sopii nypläämiseen parhaiten, koska se ei luista.
Vaikka nypläysillan aikana kuultiin monta huokausta ja epäilyä siitä, tuleeko tästä koskaan mitään valmista, taisi silti käydä niin, että koko- ja puolilyönnit olivat lopulta ainakin jollain lailla hallussa. Varmaa on ainakin se, että harjoitus tekee tässäkin lajissa mestarin ja, että yhdessä tekeminen on hauskaa.
Pirkko Varjo
