Kyllä todella hämmästyin, kun luin lehdestä Kirsi Routi-Pitkäsen kannanoton Sakunkulman tulevaisuudesta, niin paljon se poikkeaa omastani. Zachariassen-yhtiöt lahjoitti aikanaan kiinteistön kaupungille eläköityvien merenkulkijoitten paikaksi.
Kun merenkulkijoiden tarve tähän alkoi käydä vähiin, se muutettiin ikäihmisten tarpeisiin soveltuvaksi, mikä vastasi todella hyvin lahjoituksen alkuperäistä henkeä. Parikymmentä vuotta sitten sen toimintaa oltiin lakkauttamassa, onneksi se ei toteutunut ja myöhemmin sitä jopa laajennettiin seniorineuvola Kompassilla.
Sakunkulma on avoin halukkaille ikäihmisille veloituksetta. Se on eräs sen vahvoista puolista. Toki kahvi- ja ruokatarjoilut ovat maksullisia. Ohjelmatarjonta on monipuolista, on fyysistä ja henkistä, on henkilökunnan, kävijöiden ja myös ulkopuolisten yhteistyökumppanien tarjoamaa.
Monille yksinäisille se on toinen olohuone, siellä tapaa ystäviä ja tuttuja ja se on myös oivallinen vertaistukipaikka. Siellä on osaava, ystävällinen ja tehtäviinsä omistautunut henkilökunta. Ikäihmisistä löytyy myös joukkoa tarjoamaan omaa erityisosaamistaan. Myös eri yhteisöille se on kokoontumispaikka.
Ehdotan, että järjestetään kokoontumistilaisuuksia, joissa Sakunkulman nykyisten kävijöiden kanssa avoimesti keskustelemalla selvitetään, mitä he Sakunkulmalta odottavat. Korostan keskusteluilla, ei pelkästään lomakkeen täyttämisellä. Olen itse ollut runsaat 20 vuotta aktiivinen Sakunkulmassa kävijä ja alussa mainittu suunnitelma tuntuu hyvin vieraalta.
Tapani Caselius
kaupunkilainen m-39