Talonpoikaislaivanrakennuksen kultakausi kohteena

0
Parkki Ansio valmistui Heikkalanpään varvilla Lokalahdella vuonna 1875. Se on yksi vakkasuomalaisen talonpoikaislaivanrakennuksen kultakauden laivoista. Laivanrakennusmestarina toimi J.S. Sandberg.

Talonpoikaislaivanrakennuksella on ollut aikanaan suuri merkitys Vakka-Suomessa. Tutkija Juha Sahi vieraili vuoden ensimmäisessä merellisessä illassa kertomassa tutkimusprojektistaan, joka koskee tuon toiminnan viisi vuosikymmentä kestänyttä kultakautta vuosina 1845–1895.

– Tavoitteenani on tietokirja, joka käsittelee Vakka-Suomen rannikkopitäjissä toimineita laivanrakennusmestareita ja varustajia sekä heidän välisiään yhteistyöverkostoja, hän kertoi.

Vakka-Suomi tarkoittaa tässä yhteydessä vanhan Vehmaan kihlakunnan rannikkopitäjiä eli Taivassaloa, Kustavia, Lokalahtea, Kalantia, Pyhämaata ja Uudenkaupungin maalaiskuntaa.

Talonpoikaislaivanrakennuksen kehitys riippui muun ohella yhteiskunnan säädöksistä.

– Talonpojille sallittiin silloisessa Venäjän keisarikunnassa 1830-luvulla purjehdusoikeus kaikkiin Itämeren satamiin. Krimin sodan jälkeen heille myönnettiin puolestaan väliaikainen oikeus Pohjanmeren satamiin suuntautuviin rahtipurjehduksiin. Tämä oikeus muuttui pysyväksi vuonna 1868, Juha Sahi luetteli.

Talonpoikaisesta laivanrakennuksesta on toki Vakka-Suomessakin kirjoitettu, mutta paljon selvitettävää tässä merkittävässä toiminnassa vielä riittää.

– Toimintaa koskevat alkuperäislähteet ovat varsin niukkoja ajalta ennen 1870-lukua. Sama koskee laivanrakennusmestareita. Heitä ei ole nimetty viranomaisasiakirjoissa ennen 1870-lukua, Juha Sahi kertoi.

– Eri viranomaisten – senaatin, lääninhallituksen, kihlakunnanvoutien ja muiden – arkistoista löytyvien alkuperäislähteiden avulla voidaan kuitenkin tuottaa tarkempi kuva tästä tärkeästä tutkimuskohteesta, hän korosti.

Laivoissa ja niiden rakentamisessa tapahtui Juha Sahin mukaan 1800-luvulla selviä muutoksia.

– Vuoden 1845 lopussa vakkasuomalaisilla talonpojilla oli kaikkiaan 23 alusta, joista 17 oli kaljaaseja. Vuoden 1859 lopussa laivoja oli yhteensä 58 ja mukana oli nyt kaljaasien enemmistön ohella kaksi prikiä ja kaksi parkkia, hän kertoi.

– Näiden yhteensä 81 aluksen osalta tiedot rakennuspaikasta johtavat Vakka-Suomeen vain kahdeksan kohdalla, hän lisäsi.

Laivojen koko kasvoi ajan myötä edelleen. Vuoden 1870 lopussa parkkeja oli jo kuusi, kuunareita 11 ja prikejä kolme. Vuonna 1893 parkkien määrä oli 12, kuunarien kymmenen ja prikien kaksi. Kaljaasit ja muut pienemmän alukset säilyivät kuitenkin enemmistönä.

Koon kasvaessa myös laivojen rakennustapa muuttui. Tasasaumaiset alukset ohittivat limisaumaiset 1860-luvun alussa.

– Suuremmat rahdit ja pidemmät purjehdusmatkat nostivat alusten kestävyydelle asetettua vaatimustasoa. Pohjanmerellä purjehtiminen vaati laivoilta enemmän kuin Itämeri. Vuonna 1845 pisimmät matkat tehtiin Lyypekkiin, mutta 1859 purjehdittiin täältä talonpoikaislaivoilla ensimmäistä kertaa Englannin satamiin. Edelläkävijöinä olivat kustavilaiset, Juha Sahi korosti.

Retareita, joiden aluksilla purjehdittiin Saksaan ja Englantiin olivat vuonna 1859 muun muassa kustavilaiset David Eriksson , E. Lindqvist ja David Alastalo , Gustaf Sjövall Hirslahdelta ja Johan Herman Malen Lyökistä.

Kultakauden lopun laivanrakennusmestareita olivat Juha Sahin mukaan muun muassa J.H. Sotka , Wilhelm Wigelius , Johan Ahlstrand ja J.F. Urnberg .

Tarkemmin Juha Sahi kertoi merellisessä illassa laivanrakennusmestari J.S. Sandbergistä , joka toimi mestarina kuunari Olgan rakentamisessa Lyökissä, parkki Kaitaisen tekemisessä Kustavissa ja parkki Ansion rakentamisessa Lokalahdella.

Sandberg ja Sotka suunnittelivat lisäksi yhdessä parkkilaiva Ainan, joka rakennettiin Varanpään varvilla Lokalahdella. Heidän yhteistyönsä kestikin vuosikymmeniä.

Juha Sahia kiinnostavat erityisesti laivanrakennusmestarien ja laivurien yhteistyösuhteet. Hänen löytämiensä tietojen perusteella niiden juuret löytyvät usein luotsi- ja majakkalaitoksesta. Monet miehistä olivat toimineet luotseina tai luotsioppilaina.

Merellinen ilta on nähtävissä tallenteena Uudenkaupungin merihistoriallisen yhdistyksen nettisivujen kautta.

Matti Jussila

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän