Uusi vuosi, vanh…vahvempi minä

0

Vuodenvaihteet ovat aina olleet itselleni merkityksellisiä ja tärkeitä rajapyykkejä. En ole koskaan tehnyt lupauksia, mutta uusi vuosi on merkinnyt minulle puhdasta pöytää ja uutta starttia. Mustavalkoisesti listaan päässäni menneitä vuosia pääsääntöisesti vain hyviin ja huonoihin.

Viime vuosi piti sisällään hurjasti hyvää, mutta kuitenkin niin paljon huonoa, että se päätyi arkistoissani kaikkien aikojen ikävimpien vuosien listalle. Tämä saattaa ollakin vain itsekehittelemäni tapa selviytyä elämässä, sillä kun vuosi sitten vaihtuu, pyristelen itseni irti menneen vuoden tiukasta otteesta, enkä jää katsomaan taakseni.

Kun kolme vuotta sitten minulle napsahti mittariin 25 vuotta, mielessä käväisi ajatus siitä, mitä elämällä kuuluisi ylipäätään tehdä. Mietin, ovatkohan munasarjani muuttumassa hiljalleen jo rusinoiksi, pitäisikö harjoitella sijoittamista ja säästämistä ja saada jonkinlaista pesämunaa kasvatettua, tai näyttäytyykö tulevaisuuteni muilla tavoin mielessäni selkeänä ja kirkkaana.

Ei näyttäytynyt kirkkaana, vaan pikemminkin sameana ja utuisena. Luonteelleni ominaiseen tapaan murehdin asiaa tovin jos toisenkin, mutta aina lopulta totesin, että elämä kuljettaa, ja jatkoin aallokosta toiseen purjehtimista, vailla sen suurempaa suunnitelmaa tulevaa varten.

Ja niinhän se elämä kuljettaa, tälläkin hetkellä päätä huimaavaa vauhtia kohti kolmenkymmenen ikävuoden rajapyykkiä. Tuntuu siltä, että muut ikätoverini kyllä jo yli kaksikymmentä vuotta sitten päiväkodissa tiesivät, mitä elämällään tekevät. Minun utuinen näkymäni on vasta viimeisen vuoden aikana kirkastunut, eikä se ole vain vahvempien linssien ansiota. Päässäni on lähiaikoina jopa vilahtanut pieniä, ajatuksen omaisia välähdyksiä siitä, mitä haluan isona tehdä.

Ei sillä, että kaikki tähän asti tekemäni olisi ollut kurjaa ja tyhjää, päinvastoin. Olen rikastunut monenlaisilla kokemuksilla, pyrkinyt matkaamaan, kun lompakkoni sen sallii ja täyttänyt vapaa-aikani kivalla tekemisellä. Olen sen verran hedonistinen ihminen, ettei elämän pienistä ja suurista iloista nauttiminen ole koskaan ollut kovin vaikeaa. Ehkä juuri siitä syystä poden huonoa omaatuntoa, etten ole vaivannut päätäni tätä hetkeä pidemmälle, tai vaikka olisinkin, en ole laittanut yhtään tikkua ristiin.

Tämä ei ehkä ole lupaus, mutta ajattelin tänä vuonna kokeilla uudenlaista lähestymistapaa, antaen edelleen elämälle mahdollisuuden kuljettaa tilanteesta toiseen, mutta matkustajana istuskelun sijasta ohjaisinkin suuntaa välillä itse. Uskaltautuisin lähteä uutta ja pelottavaa kohti, vaikka kaikki muutokset tuntuvatkin tässä maailmanajassa yhtä järkevältä kuin benjihyppy ilman köyttä.

Haluan edelleen nauttia löysin rantein kaikesta eteen tulevasta, mutta ryhdistäytyä päätösten edessä. Tänä vuonna olen taas vuoden vanhempi, mutta viime vuoden möyhennyksen jälkeen hieman vahvempi, ja toivottavasti sitä myöten myös viisaampi.

Sanni Artiola

Vehmaa

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän