Vuorokausi veden alla

0
Vapaasukelluksessa edetään energiatehokkaasti ja virtaviivaisesti. Kuva: Miro Suonperä

Vesi ei pahemmin pärskynyt uimahallin isossa altaassa viikonloppuna vapaasukellusta harrastavien seurojen vuorokauden kestäneessä Zoah24-tapahtumassa. Muutenkaan hallissa ei meteliä ollut, sillä lajin luonteeseen kuuluu rauhallisuus.

– Olemme järjestäneet tätä tapahtumaa vuodesta 2005 lähtien, tosin koronan takia ei pariin vuoteen ole kokoonnuttu. Seuramme on Sunken Logs Freediving Team eli SLFD Paimiosta. Nyt kotihallimme on remontissa, mutta onneksi saimme luvan järjestää tapahtuman täällä Uudessakaupungissa, kertoo seuran sihteeri Marika Konola-Tuominen .

Tapahtuma on rento alan harrastajien tapaaminen, mutta sen osana myös kilpaillaan yhdessä eli sukelletaan vuorokauden ympäri. Osanottajat on jaettu ryhmiin, jotka sukeltavat aina tunnin kerrallaan.

– Ryhmässä on 4-6 jäsentä ja aina on yksi sukeltamassa ja kun hän saapuu pintaan, lähtee seuraava. Yleensä sukellettava matka on altaan päästä päähän eli 100 metriä, mutta se voi olla joku muukin, pääasia, että aina on joku pinnan alla.

Tapahtuman ennätys ennen viikonloppua oli vajaa 105 kilometriä eli reilu neljä kilometriä tunnin aikana. Uudessakaupungissa osanottajia oli eri puolilta Suomea reilu 20, joka on hieman normaalia vähemmän.

Suurin osa osallistui viestiin usean vuoron aikana ja koko ajan saatiinkin kokoon neljän hengen ryhmiä ja sen ansiosta tulokset eivät aamuyön tunteinakaan juuri huonontuneet ja uuteen ennätykseen 107 455 metriä päästiin.

SLFD:n puheenjohtaja Miro Suonperä on lajin aktiiviharrastaja ja hän käy säännöllisesti kilpailemassa ulkomaillakin.

– Vapaasukelluksessa siis sukelletaan veden alla henkeä pidättäen ilman happilaitteita. Märkäpuku on suositeltavin varustus ja yleensä jokaisella on jonkinlaiset räpylät, vaikka ilmankin toki voi sukeltaa. Lisäksi käytetään painoja, jotta energiaa ei kuluisi pinnan alla pysyttelemiseen ja voi myös käyttää esimerkiksi pyykkipoikaa, jolla nenän saa tukittua.

Vapaasukelluksen lajeina ovat pituussukellus, syvyyssukellus ja hengen pidättäminen.

– Kyse ei ole suinkaan pelkästään fyysisestä kunnosta vaan enemmänkin mielen ja kehon hallinnasta. Happihan ei ihmiseltä lopu vaan se on kehoon kerääntyvä hiilidioksidi, joka aiheuttaa pahaa oloa ja pakottaa pintaan. Sitäkin oloa oppii sietämään ja siten pysyttelemään pinnan alla paljon pidempään.

Uiminen kuluttaa energiaa ja vapauttaa hiilidioksidia ja siksi vapaasukeltajan liikkeet ovat hallitun energiatehokkaita, vaikka toisaalta yritetään edetä mahdollisimman nopeasti.

Miro on itse viettänyt veden alla yli seitsemän minuuttia ja sukeltanut mm. jään alla kylmässä vedessä ilman räpylöitä 75 metriä.

– Vapaasukellus on maailman laiskin urheilulaji, ei tarvitse edes hengittää. Se sopii myös lähes kaikille, sillä vesi on hyvin elastinen elementti eikä riko paikkoja. Turvallisuuteen myös kiinnitetään huomiota eikä yksinsukeltamista suositella.

Tapahtuman yhteydessä järjestettiin intro-tilaisuus, jossa kiinnostuneilla esiteltiin lajia ja sen perustekniikoita. Osanottajat pääsivät myös itse kokeilemaan lajia ja varusteita. Yksinkertaisimmillaan laji on erittäin edullinen, mutta kuten joka lajissa, teknisiä hienouksia löytyy ja rahaa saa kulumaa mm. hiilukuituiseen erikoisräpylään tuhatkin euroa.

Uusikaupunkilainen Anne Järvinen on harrastanut laitesukellusta vajaa 20 vuotta, mutta tuli nyt kokeilemaan vapaasukellusta. Vesi elementtinä on hänelle siis hyvinkin tuttua.

– Nyt kun ikää alkaa tulla, niin ajattelin, että kun en jaksa enää roudata raskaita laitesukellusvarusteita, niin voisin vaihtaa vapaasukellukseen.

Monella vapaasukeltajalla onkin laitesukellustausta, mutta kun joskus on jokin varuste unohtunut tai kyllästynyt raskaiden varusteiden raahaamiseen, niin sitten on lähdetty kokeilemaan ilman varusteita ja jääty koukkuun.

– Tuntuu haasteelliselta. Laitteista saa koko ajan ilmaa, eikä siihen puoleen tarvitse keskittyä. Nyt aloitimme olemalla hengittämättä veden alla. Vaikeinta on rentouttaa itsensä ja kun se ei onnistu, niin tulee hyvin nopeasti tunne, että henki loppuu.

Anne aikoo kuitenkin ottaa lajin perusteet haltuunsa ja opetella rentoutumista. Hän on Vakka-Suomen Urheilusukeltajien jäsen ja pitää siitä, että seuran toiminta on monipuolista, laite- ja vapaasukelluksen lisäksi seuran riveissä voi sukelluskalastaa ja nuorille on oma Norppa-toiminta.

Viikonlopun tapahtumaa oli seuran puolesta järjestämässä Aki Myllynen , joka aktiivisukeltajana osallistui myös viestiin usean jakson aikana.

Jussi Arola

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän