– Puhumme tällöin Wasaborgin kreivikunnasta, johon Uusikaupunkikin kuului vuosina 1646–1680, Vakka-opistossa kreivikunnan vaiheista luennoinut Lauri Viinikkala kertoo.
Läänitys myönnettiin kuningas Kustaa II Aadolfin aviottomalle pojalle Kustaa Kustaanpojalle (Gustaf Gustafsson). Hänen äitinsä oli hollantilainen Margareta Slots .
– Tuohon aikaan eivät aviottomat lapset olleet kuninkaallisissa piireissä harvinaisia. Heistä huolehdittiin ja Gustafkin sai hyvän kasvatuksen ja koulutuksen muun muassa Wittenbergissä sekä läänityksiä Ruotsissa ja Suomessa ja oikeuden veronkantoon niillä. Aatelisarvon nimellä Wasaborg hän oli saanut vuonna 1637, Viinikkala kertoo.
Kreivin arvon ja kreivikunnan af Wasaborg sai vuonna 1646.
Suomen silloisissa oloissa tämä kreivikunta ei ollut mikään pieni. Uudenkaupungin ohella se käsitti nykyisen Pyhämaan, Laitilan, Kalannin ja pohjoisosat Lokalahdesta. Sen piiriin kuului kaikkiaan 704 tilaa. Keskuspaikkoina toimivat Salmen sekä Kaukolan kartanot.
– Kustaa Kustaanpojalle annettavista läänityksistä päätti kuningatar Kristiina. Juuret näille ovat kuitenkin jo varhaisemmassa historiassa, Viinikkala selvittää.
Hyöty oli molemminpuolinen. Valtio tarvitsi verotuloja etenkin sotakassaansa, jossa tarve oli jatkuva. Kruunu sai asetettua alueille luottohenkilöitään, jotka saivat samalla pitää itsellään osan verotuloistakin.
Läänitykset jaettiin arvon mukaisesti, ylimmälle aatelistolle parhaat. Erityisasemassa olivat kreivi- ja vapaaherrakunnat. Muille annettiin pienempiä alueita sekä rälssitiloja. Samalla kruunu loi valtakuntaan myös valvonta- ja hallintojärjestelmänsä. Erityisen avokätinen tässä jaossa oli kuningatar Kristiina . Wasaborgin kohdalla saattoi vaikuttaa sekin, että kuningas Kustaa II Aadolf oli Uudenkaupungin perustanut.
Kustaa Kustaanpoika ei itse asunut alueellaan ja kävi tiettävästi kreivikunnassaan vain yhden ainoan kerran.
– Siitäkään käynnistä ei löydy juurikaan tietoja. Voi olla, että hän on majoittunut Salmen kartanoon, Viinikkala arvelee.
Uudenkaupungin historiasta tiedetään myös nykyisen torin varrella sijainnut niin sanottu mahdollisesti kaksikerroksinen residenttirakennus, joka on saattanut olla pystyssä vielä Uudenkaupungin rauhankin aikana 1721.
Pelkkää auringonpaistetta ei kreivikunnan aika Uudellekaupungille kuitenkaan ollut. Ristiriitoja kaupungin porvariston kanssa oli ja myös Sorvakon laidunniittyjen käytöstä riideltiin.
Kreivikunnan käytännön asioista, kuten verotuksesta vastasivat voudit ja niin sanotut hopmannit.
Mikään ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Eivät edes kreivikunnat. Loppu tuli niin sanotun reduktion merkeissä.
– Sillä tarkoitetaan luovutettujen ja lahjoitettujen läänitysmaiden palauttamista takaisin kruunulle. Ensitahdit löi jo Kaarle X 1655 määräämällä niin sanotun neljännesreduktion. Kaarle XI jatkoi 1680-luvulla tästä, Viinikkala selvittää.
Palautusten myötä kruunulle palautui parin miljoonan taalerin verotulot. Samalla syntyi niin sanottu virka-aatelisto ja kuninkaan valta kasvoi. Tämän pesuveden myötä katosi myös Wasaborg historiaan. Muutenkin vanhojen aatelissukujen asema romahti.
Kustaa Kustaanpoika oli aviossa saksalaissyntyisen Anna-Sofia von Wied-Runkelin kanssa, joka hallitsi Wasaborgin kreivikuntaa Kustaan varhaisen kuoleman jälkeen. Anna kuoli vuonna 1694.
Wasaborgin suku kuitenkin sammui mieslinjansa osalta vuonna 1754 Georg Mauritz af Wasaborgin kuoltua. Lopullisesti suku poistettiin aateliskalenterista vuonna 1777 hänen sisarensa Henriettan kuoltua. Suku asui pääasiassa Saksassa ja sen jälkeläisiä elää edelleen muissa suvuissa.
Mitä jäi loppujen lopuksi Uudellekaupungille muistoksi tästä kaikesta. Kiintoisan historian ohella.
– Kaupungin asemakaava sekä nykyisessä kaupungin vaakunassa oleva kreivillinen kruunu, Viinikkala kertoo.
Salmen ja Kaukolan kartanoiden ohella kreivikunta elää vielä paikkakunnan nimistössä. Uusikaupunkilaiset tuntevat muun muassa Wasaborgin tallin. Kreivikunnan aikoihin kaupungin toinen nimi oli myös Wasaborg, joskin Uusikaupunkikin nimenä säilyi.
Oma mielenkiintoinen lukunsa on Wasaborgin suvun vaakuna hyvin tutun näköisine haukineen. Vaakunassa oleva lyhde on kuitenkin vedetty yli punaisella viivalla. Sillä tarkoitettiin avioliiton ulkopuolella syntynyttä sukua.
Rauno Laine
