Hiilinielulla tarkoitetaan luonnossa sitä, että ekosysteemi kerää ja varastoi hiiliyhdisteitä, tyypillisimmin ilman hiilidioksidia. Maapallon hiilinielujen arvioidaan sitoneen noin puolet siitä hiilimäärästä, jonka ihmistoiminta on kiihtyvästi vapauttanut teollistumisen myötä ilmakehään.
Suurimpia hiilinieluja ovat meret ja metsät.
Valtameriin liukenee ilmakehän hiilidioksidia. Tämän seurauksena vesi happamoituu ja sen hiilidioksidin sitomiskyky heikkenee. Merien hiilinielujen arvellaan toimivan vielä vuosikymmeniä, mutta jo nyt happamoituminen aiheuttaa ongelmia monille merieliöille.
Kasvit toimivat tehokkaina hiilinieluina. Ne tuottavat auringonvalon avulla energiaa vedestä ja hiilidioksidista. Tämän seurauksena ilmakehän hiiltä sitoutuu kasvien kudoksiin. Suurimpia kasvien muodostamia hiilinieluja ovat pitkäikäiset metsät, joissa puiden kasvu sitoo suuret määrät hiiltä ilmakehästä.
Luonnonvarakeskus julkisti joulukuussa raporttinsa, jossa tarkasteltiin mahdollisia syitä Suomen metsien heikentyneeseen kykyyn toimia hiilinieluina. Metsiä on hakattu viimeiset vuosikymmenet vuosi vuodelta enemmän. Samaan aikaan metsät ovat kokonaisuudessaan kasvaneet kohisten.
Kymmenisen vuotta sitten metsien kasvuvauhti kuitenkin hidastui. Hakkuita ei kuitenkaan ole vähennetty, päin vastoin. Eräs raportin havainnoista oli myös, että yhä useammin harvennushakkuissa puita on kaadettu liikaa. Jos metsään ei jätetä tarpeeksi puita, eivät kasvukäyrätkään ole nousujohteisia, vaikka yksittäiset jäljelle jääneet puut kasvaisivat hyvin.
Suomen metsistä puolet on mäntymetsää. Mäntyjen luontainen kasvuvauhti on nopeinta 20–40 ikävuoden välillä. Seuraavat vuosikymmenet männyn elämässä ovat hitaamman kasvun aikaa. Toisaalta vanha, ympärysmitaltaan jopa useampia metrejä leveä mänty kasvanee joka tapauksessa paksuuskasvua määrällisesti enemmän kuin hoikka nuori yksilö.
Ilmastonmuutos voi muuttaa elinolosuhteita huonommaksi ja heikentää metsien hyvinvointia. Jo nyt kuivat kesät ovat stressaavia puille, etenkin kuivilla kangasmailla kasvaville männyille. Ilmastonmuutoksen myötä myös uusien, puiden kasvua haittaavien tuholaisten saapuminen Suomeen on todennäköistä.
Metsä on paljon enemmän, kuin vain laskennallinen hyödyke – mitattiinpa sitten hiilensidontakykyä, runkopuun määrää tai jotain muuta arvoa. Ainut mittari, jonka käyttämisessä olisi luonnon hyvinvoinnin kannalta jotain hyötyä olisi sen mittaaminen, montako eri eliölajia metsässä viihtyy.