Enemmän kuin ammattitaudin aiheuttamaan sairauteen, uskon huonon itsetunnon, huonon kotikasvatuksen tai jonkun muun juurisyyn aiheuttamaan oireeseen. Ehkäpä tuo urheilukaupan asiakas osaisi kertoa, lääkäri kun taisi olla ammatiltaan.
Kaikkien ei onneksi tarvitse uhota, uhkailla ja dissata muita todistaakseen pätevyyttään. Yksi hieno esimerkki on presidentti Sauli Niinistö. Hän on ”yksi meistä”. Kun katsomon paikat ovat kaikki varattuja, Niinistö istuu rappusille, eikä odota jonkun muun luovuttavan omaa paikkaansa. Huikean (jos tuollaista trendisanaa saa käyttää) ihailtavaa!
Itse olen aina arvostanut urheilijoita. Työni ja harrastuksieni ansiosta olen päässyt heitä jonkin verran myös tapaamaan. Suurin osa huippu-urheilijoista käyttäytyy toisia kunnioittaen, itseään mihinkään erityisasemaan nostamatta. Tuntuu mukavalta, kun Emil Ruusuvuoren kaltainen urheilija tarkistaa myös sinulta, onko kaikki hyvin, tai olympiavoittaja Aksel Lund Svindal istuu samaan lounaspöytään jutellakseen niitä näitä.
Viime kesänä kävin ottamassa lohjalaislehdelle valokuvia Susijengin pelaajien vieraillessa paikallisten juniorien harjoituksissa. Ikimuistoinen tilaisuus junioreille ja mieleenpainuva keikka itsellenikin.
Tapahtumaan lähtiessäni kysyin, haluaisivatko tyttäreni lähteä mukaan, kun maajoukkuekoripalloilijoita on paikalla. – Ää, en mä taida. Ei koris oo mulle enää se juttu, ja mulla on tänään ratsastuskin, vastasi 11-vuotias.
Paikalla olleelta Shawn Huffilta kysyttiin mielipidettä tuollaisista juniorien ja tähtipelaajien tapaamisista. Huff totesi, että ne ovat tapahtumia, jotka hän haluaa ehdottomasti hoitaa. Joskus voi tuntua raskaalta kaiken treeni- ja pelirupeaman keskellä, mutta kuinka tärkeä vaikka 10 sekunninkin kohtaaminen voikaan olla pienelle juniorille.
On mahtavaa, että meillä on sankareita ja idoleita, jotka parhaimmillaan tekevät arjesta hetkeksi spesiaalimpaa. Kun tyttäreni ei lähtenyt mukaani tuolle kuvauskeikalle, hän perusteli vielä lopuksi: ”Ja ihan tavallisia ihmisiä ne Susijengin pelaajatkin on.”
Todellakin. Tyttäreni kiteytys pisti minut miettimään, kumpi meistä olikaan se aikuinen. Tuo lause selittänee pitkälti myös näiden huippu-urheilijoiden välittömyyden ja käytöksen. He ovat ihmisiä, joille harrastuksesta on tullut ammatti. He saavat päivästä toiseen tehdä juuri sitä, mitä kaikkein eniten rakastavat. Eivät he pidä itseään sen vuoksi minään supersankareina.
Katsokaa vaikka juuri viikonloppuna NBA:n tähdistöottelussa pelannutta Lauri Markkasta – pelaajaa, jonka voi hieman kärjistetysti sanoa nyt olevan maailman 450 miljoonan koripalloilijan massassa 24 parhaan joukossa.
Oman arvonsa voi tuntea, vaikka antaisikin vaatimattomuuden suomalaisittain kaunistaa. Kun itsetunto on kohdillaan, sitä ei tarvitse muita polkemalla kohottaa.
Marko Pitkäranta
uusikaupunkilainen Lohjalla