– Meillä on erilaisia tapahtumia ympäri vuoden. On retkiä ja erilaisia talkoojuttuja. Lisäksi otamme kantaa luonnonsuojeluun liittyvissä asioissa, kertoo ympäristöyhdistyksen hallituksessa vuosikymmeniä toiminut Arto Lehtinen .
Viime lauantaisen retken tarkoitus olikin osaltaan esitellä ympäröivän luonnon tilaa ja keskustella asioista, jotka siihen vaikuttavat. Erityisesti linnut olivat keskiössä, sillä Hiunjärven alueella pesii lukuisia eri lintulajeja. Mukaan otettiinkin Urpo Myllysen rakentama linnunpönttö.
– Tässä linnunpöntössä on 32 millimetrin reikä, joten se sopii tiaislajeille. 26 millimetrin lentoaukko on parempi, jos haluaa asukiksi kuusitiaisen, näin muut linnut eivät vie pesää, kertoo yhdistyksen hallituksen varajäsenenä tänä vuonna aloittanut Mika Nurminen .
Nurminen tietää linnuista paljon. Hänellä itsellään on lukuisia linnunpönttöjä tontillaan.
– Noin hehtaarin kokoisella tontilla on 25 linnunpönttöä. Viime kesänä tontilla pesi muun muassa telkkä, hän mainitsee.
Telkällä on hyvä muisti, ja se haluaa yleensä asua samalla alueella. Siispä sama telkkänaaras, tai sen poikaset saattavat löytää samaan pesään yhä uudelleen.
– Kun telkkänaaras pesii, se tulee takaisin samalle seudulle etsimään pesäänsä. Telkänpoikasetkin muistavat syntymäpaikkansa.
Joillakin linnuilla on erilaisia käytäntöjä pesänrakentamisen suhteen. Tämän voi linnunpönttöä rakentaessa ottaa huomioon.
– Hömö -ja töyhtötiainen haluavat itse kaivertaa pesäkolon. Niitä voi juksata laittamalla kutterinpurua pönttöön, Nurminen vihjaa.
Linnunpöntön asentaminen ja huoltaminen vaativat pienen työn, jotta kaikki sujuisi mallikkaasti. Nurmisen mukaan jätetään noin 10 metrin väli toisiin linnunpönttöihin, jotta niiden asukit eivät häiritsisi toisiaan. Viidestä kymmeneen metriä väliä olisi hyvä jättää myös asutukseen tai vilkkaaseen polkuun. Hänestä linnunpönttö tulisi huoltaa ainakin kerran vuodessa, mieluiten siten, ettei sitä tarvitse irrottaa puusta.
Aina ei voi ennalta aavistaa, asettuuko lintu sille rakennetun pesän vai ei. Lintujen asunnonvalintakriteerit poikkeavat jonkin verran ihmisistä.
– Lintujen pesimislogiikka on ihmeellistä. Luonto toimii oman logiikan mukaan, emmekä sitä täysin ymmärrä, toteaa Nurminen.
Lähiympäristö on muuttunut näkyvällä tavalla vuosikymmenten saatossa. Nurminen kertoo, ettei muista lapsena nähneensä alueella lapsena kurkia. Nyt niitä on, mutta osa lajeista taasen on vähentynyt tai jopa hävinnyt.
– Paljon lajeja on hävinnyt. 1950-luvulla hömötiainen oli yleisimpiä lintulajeja, nyt sitä harvoin näkee. Muutoksen pystyy havainnoimaan omin silmin, hän kertoo.
Talvien vähälumisuus ei ole yksiselitteisen huono asia lintujen kannalta. Nurmisen mukaan merkittävin tekijä luonnon moninaisuuden suhteen on metsien talouskäyttö.
– Kunnon pakkastalvi tappaa loisia. Toisaalta, kun on lämpimämpää, linnut löytävät hyönteisiä ja siemeniä. Pahinta on, kun välillä sulaa ja jäätyy.
Metsien käytöstä puhuu myös Arto Lehtinen.
– Metsien talouskäyttö ja hakkuut henkilökohtaisesti harmittavat minua. Sanotaan, että Suomi on metsien maa, mutta paljon on ryteikköä ja taimistoa, hän toteaa.
Hiunjärven ympäristö on pitkään ollut tärkeä Uudenkaupungin seudun ympäristöyhdistykselle. Esimerkiksi alueella sijaitseva lintutorni on syksyllä 1985 yhdistyksen pystyttämä, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Antti Karlin . Hänen mukaansa Hiunjärven ympäristö on vuosien varrella muuttunut.
– Järvi on kokenut kaikenlaista. Välillä on suunniteltu sen kuivausta. Nyt se kasvaa valitettavasti umpeen, Karlin sanoo.
Hiunjärvellä oli ennen uimaranta, mutta nykyään sitä ei enää ole. Järven vesi on Karlinin mukaan kuitenkin erityisen kirkasta.
Uudenkaupungin seudun ympäristöyhdistys toimii usean kunnan alueella.
– Taivassalossa, Vehmaalla, Kustavissa ja Uudessakaupungissa. Meillä on jokaisesta näistä kunnasta jäseniä, Karlin kertoo.
Vaikka Karlinin mukaan ympäristönsuojelun suhteen löytyy parannettavaa, pärjää Uusikaupunki kohtuullisen hyvin kokoonsa nähden.
– Iso kunta, vähän resursseja. Siihen nähden menee hyvin.
