Ihmiskunnan tärkeimpiin elämän edellytyksiin on tullut viime vuosikymmeninä mukaan sähkö, jonka varaan olemassaolomme on kaikin tavoin yhdistetty. Perusasioiden turvaaminen on yhteiskuntamme tärkeimpiä tehtäviä, mutta ikävä kyllä yhteiskuntien voimavarat ovat osoittautuneet rajoittuneiksi.
Kun melkein naapurissamme puhjenneen Ukrainan tragedian takia on syntynyt täysi sekasorto maailmanlaajuisesti, on samalla korostunut miten yhteiskunnat ovat voimattomia sähkömarkkinoilla. Niitä hallitsevat tahot ovat onnistuneet hoitamaan asiat omat etunsa turvaamalla. Järjestelmä on luotu niin, että sähkö voidaan hinnoitella täysin tuotantokustannuksista riippumatta kalleimman tuotantotavan mukaan.
On onnistuttu luomaan erikoinen futuurijärjestelmä, jolla saadaan oikeutettua käyttäjien laskuttaminen täysin kohtuuttomilla hinnoilla. Kuluttajat eivät ole luoneet futuurijärjestelmää. Sen ovat luoneet sähköyhtiöt ja niiden henkilöstö. Vastuu futuurihinnoista täten kuuluu heille eikä viattomille kuluttajille.
Maailmanlaajuisesti kansalaisen mielipiteellä ei ole mitään virkaa, mutta paikallistasolla sähkön myyjien tulisi kuunnella asiakkaiden tuntemuksia ja pyrkiä reagoimaan niihin. Ovathan yhtiöt osa yhteiskuntaamme ja tärkeässä asemassa siinä.
Voiko yleisesti arvioida sähkönmyyjien asennetta sillä, että paikallinen myyjä myy sopimuksella lähes 40 sentin hinnalla ajoittain muutaman sentin tuotetta asiakkaille? Siinä ei ole huolen häivää yhtiölle, mutta asiakkaalle senkin edestä.
Yleensä on pidetty hyvänä sopimustapaa, jossa molemmat osapuolet ovat suurin piirtein tyytyväisiä. Sähkösopimuksissa tämä tavoite ei toteudu vähimmässäkään määrin. Vastakkain on vaikkapa hauras vanhus ja toisaalla yhtiö koulutettuine asiantuntijoineen, ja heillä mahdollisesti suureen työnantajan tuottoon ohjaavat tulospalkkiot.
Viranomaisten tulisi puolustaa heikompaa osapuolta. Lain mukaan paikallisen sähkönmyyjän tulee myydä verkon asiakkaille sähköä kohtuullisesti hinnoiteltuna. Nykyisessä tilanteessa tämä lain vaatimus ei toteudu. Kuluttajaviranomainen on ollut käyttävinään kuukausia selvittääkseen mikä on kohtuullinen sähkön hinta.
Yhteiskunnassamme on kauan ollut puhetta tasavertaisuudesta elämän eri alueilla. Sähkön myyjät ylläpitävät järjestelmää, jossa toinen asiakas saa sähköä ajoittain yhdellä sentillä ja toinen joutuu maksamaan samanaikaisesti siitä kymmeniä senttejä. Voiko olla suurempaa eriarvoisuutta?
Onko tasa-arvoista se, että samasta tuotteesta joutuu maksamaan aivan eri hintoja riippuen milloin edellinen sopimus päättyy? Vastaus on: ei ole.
Määräävä sopijapuoli on myös saanut luotua järjestelmän, jossa on täysin kohtuuttomat irtisanomisehdot määräaikaisiin sopimuksiin. Tavallisen kuluttajan sopimussakot ovat tuhansia euroja. Kuluttajan oikeustajun mukaan kuluttajaviranomaisten olisi pitänyt saattaa asia edes jotenkin hyväksyttävälle tasolle.
Pakkotilanteessa tehdyissä epäedullisissa sähkösopimuksissa tulisi voida käyttää sopimuksen sovittelua sisällön muuttamista kohtuuden perusteella. Sovittelussa sopimuksen sitovuutta rajoitetaan, vaikkei siitä olekaan pakottavaa lainsäädäntöä.
Yhteiskuntamme on kaikkine säännöksineen ja hallintokoneistoineen visusti huolehtinut siitä, että kansalainen täyttää viimeistä piirua myöten yhteiskuntavastuunsa. Sen sijaan markkinavoimat ovat kyenneet lamaannuttamaan yhteiskunnan ohjauksen.
Vielä on meitä vanhuksia, jotka olemme sota-ajoista lähtien tulleet elämässämme toimeen omillamme ilman avustuksia. Moni ylpeänä toivoo, ettei niitä elämän ehtoolla tarvitsikaan. Mutta moni toivoo, että saimme tehdä oikeudenmukaisia sopimuksia ja että myös markkinavoimat kantaisivat yhteiskuntavastuuta.
Näin vaaleja edeltävänä aikana voi joku ajatella kuinka paljon poliittinen järjestelmä voi olla riippuvainen liike-elämästä. Onhan ollut kaikenlaisia epäselvyyksiä vaalirahajärjestelyissä.
Valitsemamme eduskunta ei ole kyennyt puuttumaan sähkömarkkinoiden perusongelmaan muiden kiireisten lakihankkeiden kuten translaki-hankkeen takia.
Kuluttaja-asiakkaat ovat säästäneet huomattavasti sähkön käyttöä. Osa siitä on varmaan todellista säästämistä, mutta varmaan suurin osa käytön vähenemisestä johtuu siitä, että kuluttajilla yksinkertaisesti ei ole varaa ostaa sähköä. Monet palelevat tänä talvena, koska tämä nykyinen välttämättömyyshyödyke on uhrattu globalisaation ja markkinoiden alttarille.
Seppo Sjöblom
rakennusinsinööri