Laitilasta alkujaan kotoisin oleva Marjo Poussu käveli nuoruudessaan pitkin Uudenkaupungin ruutukaavakeskustan katuja ajatellen, että olisi upea asua joskus vanhassa puutalossa.
Vuosien haaveilujen jälkeen viime vuoden heinäkuussa Poussu ja hänen 14-vuotias poikansa löysivät täydellisen puutalon aivan keskustan ytimestä läheltä Myllymäkeä.
– Heti portista pihalle astuttuaan meille tuli sellainen tunne, että tämä talo on meille tarkoitettu. Suunnitelmat sisustuksista ja remonteista alkoivat heti pyöriä mielessä, Poussu muistelee.
Uudessakaupungissa parinkympin ikäisestä lähtien asunut Poussu ja hänen poikansa pääsivät lopulta muuttamaan 1900-luvun alkupuolella valmistuneeseen taloon vuoden vaihteen tienoilla. 1980-luvulla edellisen kerran tehty remontti piti uusia, joka Poussun sanojen mukaan ryöpsähti positiivisessa mielessä käsistä täysin.
– Sähköt on kaikki uusittu ja samoin kaikki viemärit sekä käyttövesiputket. Sisäseinät purettiin hirsiin asti, jotta saatiin kaikki 80-luvun tyyliset eristeet vaihdettua nykyaikaisiin materiaaleihin, hän kertoo.
Muuton jälkeen on vielä joitakin keskeneräisiä asioita kunnostettavana, mutta tietynlainen hengähdystauko on paikallaan. Toisaalta, kun itseään varten tekee jotain, se on aina mukavaa.
– Kaiken remontin ohella olen monessa ollut mukana ja lapsesta huolehtinut, joten omaa aikaa on myös löydettävä. Toki kevättä ja kesää tässä odotellaan, jotta voidaan esimerkiksi pihaa katsella paremmin, mitä remontoitavaa sieltä löytyy, Poussu odottelee.
Monessa mukana Poussu on todellakin ollut. Lapsuudessaan hän on musiikkia harrastanut, mutta nykyään lasten harrastuksien kautta seuratyö vie paljon aikaa.
– Kun nykyään Turussa asuvat 26-, ja 24-vuotiaista pojista vanhin alkoi harrastamaan jalkapalloa, niin oli luonnollista lähteä mukaan harrastukseen jossain muussa roolissa, kuin pelkästään kannustajana tai kuskina.
Jalkapallo ei suinkaan ole ainoa harrastus, vaan Poussun pojat ovat harrastaneet myös muun muassa jääkiekkoa, koripalloa, salibandyä, meripartiota, yleisurheilua ja alppihiihtoakin.
– Kaikissa en ole talkootöissä ollut, mutta aika monessa on tullut joukkueenjohtajan tai rahastonhoitajan tehtävissä oltua, Poussu naurahtaa.
Salibandyn pariin Poussu on jäänyt pidemmäksi aikaa, sillä nuorimman pojan aloittaessa harrastusta jo seuraavana vuotena hän lähti mukaan Uudenkaupungin Salibandyn hallitukseen rahastonhoitajaksi. Sillä polulla hän edelleenkin on, tosin Nystars-seurassa, kun viime keväänä USB ja Kapa-65 yhdistyivät yhdeksi seuraksi.
17 vuoden uurastus vapaaehtoisena seuratyöntekijänä sai tammikuussa ansaitsemaa arvostusta, kun Poussu palkittiin Varsinais-Suomen Urheilugaalassa Uudenkaupungin vuoden seuratyöntekijänä.
– Ei minulle koskaan olisi tullut tällainen palkinto mieleen. Kaikkia tarvitaan seuratyössä oli se sitten joukkueenjohtaja, seuran toimihenkilö tai yksittäinen mokkapalan leipoja. Olin todella liikuttunut palkinnosta, Poussu iloitsee.
Seuratyöntekijät eivät tee vapaaehtoistöitä palkintoja varten, mutta tunnustus sai kyllä Poussun ajattelemaan, että vuosien varrella on tullut tehtyä aika paljonkin.
– Koen, että olen osaltani mahdollistanut lapsille ja muille perheille mahdollisuuden harrastaa, vaikka toisaalta, jos en minä niin joku muu olisi tehnyt sen saman työn.
Luottamustöiden ohella teatteriharrastus vie Poussun vapaa-aikaa. Puutalossa asumisen tapaan hänellä on aina ollut pienimuotoinen haave esiintyä teatterilavalla, kun vuosikaudet Poussu on käynyt katsomassa esityksiä.
Kaikki lähti pienestä lehti-ilmoituksesta muutama vuosi sitten.
– Näyttelijöitä haettiin casting-tilaisuudessa Mannapuuroa ja mansikkaa -musikaaliin, ja ajattelin heti tämän olevan minun juttuni. Vaikka pohtisin pitkään lähtemistä, niin oli oikea ratkaisu lähteä mukaan.
Tällä hetkellä Poussu on mukana parhaillaan esitettävässä Vuonna 85 -musikaalissa.
– Teatteri on ihan uskomaton paikka. Se mitä voimaa sieltä saa toisista näyttelijöistä, livebändistä ja yleisöstä, on sanoinkuvailematonta.
Jos Marjo Poussu haaveili nuorempana asuvansa Uudessakaupungissa puutalossa ja myöhemmin haluavansa näytellä, ja nyt kummatkin haaveet ovat toteutuneet, niin voiko olla tyytyväinen siitä mitä on saavuttanut.
– Edellisien vuosien aikana on tapahtunut paljon asioita, joita olen itseäni varten toteuttanut. Kaikki on varmasti mennyt, kuten on tarkoitettu ja en kyllä tätä elämänvaihetta vaihtaisi mihinkään, Poussu päättää.