Osasta koululuokkia puuttuu työrauha kokonaan ja oppilaat eivät usko tai tottele sitä, mitä opettajat heille sanovat. Koululuokkiin tulisi siis saada kuri ja työrauha takaisin. Tätä mieltä olivat Uudenkaupungin Sanomien kolmanteen Kantakahvilaan kutsutut paikallispoliitikot Jaana Reijonsaari-Korsman (sd.), Lasse Virtanen (kok.) ja Veli-Matti Virtanen (kesk.).
– Nykyistä koulukuria ei ainakaan voida löysentää. Ei olisi haitaksi, jos koulujen kurinpitoa kiristettäisiin, jos nykyinen lainsäädäntö vain antaisi sille mahdollisuuden. Ollaan turmion tiellä, jos kouluihin tarvitaan vartijat rauhallisuuden takaamiseksi, viiden lapsen isä ja poliisina työuransa tehnyt Veli-Matti Virtanen toteaa.
Reijonsaari-Korsmanin mukaan opit toisten ihmisten ja auktoriteetin kunnioittamisesta lähtevät jo kotoa. Jos vanhemmat eivät niitä lapsilleen opeta, niin onko se pelkästään opettajien tehtävä koulussa, hän pohtii.
– Luokkaan on saatava työrauha, ei siellä voi olla oppilaita, jotka eivät kunnioita teoillaan muita. Opettajien olisi saatava lisää valtuuksia työrauhan ylläpitämiseen. Jos koulusta tulee koteihin viestiä, että työrauhaa ei ole ja aiheuttajana on juuri sinun lapsesi, niin tilanteeseen on kotona puututtava, kahden peruskouluikäisen lapsen äiti Reijonsaari-Korsman summaa.
Lasse Virtasen mukaan lapset tajuavat uusissa tilanteissa nopeasti, onko valta heillä vai opettajilla.
– Koulun ja kodin pitäisi kyetä lisäämään yhteistyötä, mutta kaikissa kodeissa ei olla siinä tilanteessa, että perusasioita olisi mahdollista opettaa. On myös vaikea puuttua asioihin, jos lapsen vanhempi sanoo, ettei jälkikasvussa ole mitään vikaa, seitsemän lapsen isä ja eläkkeellä oleva maanviljelijä, Lasse Virtanen toteaa.
Veli-Matti Virtanen lisää, että koulu tuo nykypäivän oppilaille paljon kuormaa ja sitä kaadetaan myös opettajille. Vanhemmille pitäisi palautua takaisin kasvattajan rooli, hän sanoo.
– Vastuun kantaminen lähtee siitä, että lasta opetetaan ottamaan vastuuta toisista ihmisistä, ympäristöstä, jätteiden kierrättämisestä, töistä, raha-asioista ja muista arjen asioista. Silloin kouluihin jäisi enemmän aikaa varsinaiseen opetukseen, eikä arjessa selviämisen opettamiseen, hän jatkaa.
Reijonsaari-Korsman toteaa, että tutkimusten mukaan liki 90 prosenttia uusikaupunkilaisista lapsista voi kuitenkin hyvin ja viihtyy koulussa. Heidän ja huonosti voivan yli 10 prosentin välillä on kuitenkin suuri kuilu, johon kaupungin opetustoimen sekä sosiaali- ja hyvinvointipalveluiden pitäisi kyetä puuttumaan. Hän korostaa, ettei yksikään nuori saisi pudota opetuksesta pois.
– Toivottavasti hyvinvointialue huomioi, että on tärkeää tarkastella väestömäärän lisäksi myös väestörakennetta. Hakametsän koulun oppilaista on noin 30 prosenttia maahanmuuttajataustaisia lapsia, joten on tärkeä huolehtia, että saamme riittävän resurssin esimerkiksi heidän kieliopetukseensa. Resursseja tarvitaan ihan yhtä lailla muissakin kouluissa, joissa avun tarpeet ovat hieman erilaisia, hän korostaa.
Paikalliset poliitikot puhuvat koulun ja kodin välisen viestinnän tärkeydestä. He myös päätyvät pohtimaan sitä, onko koulusta kotiin lähetetty Wilma-viesti oikea keino asioiden ratkomiseen.
– Se voi tuottaa väärinymmärryksiä, joten kasvokkainen kommunikaatio olisi parempi. Nykyään on tarjolla monenlaista tukea oppilaiden koulunkäyntiin ja koko perheen ongelmiin. Kaikki tarjottava apu kannattaisi ottaa vastaan, Reijonsaari-Korsman lisää.
Lasse Virtanen kysyykin, onko kasvatusmalli ja sen myötä vanhemmuus kadonnut. Jos näin on, niin vanhempien on haettava tarjolla olevaa apua.
Veli-Matti Virtanen toteaa, että vanhempien on liian helppoa purkaa omaa pahaa oloaan opettajille. Hän muistuttaa, että monesti nuoret ovat fiksuja, mutta kotona olevat ongelmat heijastuvat moneen.
– Monilta lapsilta puuttuu vanhemmuustaidot osaava vanhempi. Toki lapset kasvavat kasvattamattakin, mutta heitä on ohjattava ja muistutettava, että rajat ovat rakkautta. Lasta on pienestä lähtien ohjattava yhteiskuntakelpoiseksi. Koulusta tehdään ihan turhaan syntipukkia kaikkeen. Eivät lapsen tärkeimpiä kasvattajia ole opettajat ja harrastuskerhojen vetäjät, vaan omat vanhemmat, joilla pitäisi olla aikaa lapsilleen, Virtanen korostaa.
Myös Uudessakaupungissa on parin viime vuoden aikana ollut 7. luokalle meneviä oppilaita, jotka eivät osaa kunnolla lukea. Reijonsaari-Korsmanin mukaan syytä olisikin keskustella siitä, kuinka hyvin koulumaailma tänä päivänä toimii.
– Miksei lukutaidottomuuteen ole puututtu jo aiemmin. Alakoulussa annetaan se pohja, jonka päälle muu oppi rakennetaan, joten onhan se pohja oltava kunnossa ennen kuin edetään, hän toteaa.
– Vanhaan aikaan lapsia oli mahdollista jättää luokalle, jos tarvittavat taidot eivät olleet hallussa. Pitäisikö se palauttaa? Nyt kouluissa on joustavat 1.–2. luokat, mutta sen jälkeen ei ole mahdollista jäädä luokalleen. Onko yksilöopetusta ja koulunkäynnin ohjaajia nykyään tarpeeksi, Lasse Virtanen pohtii.
Kaupungissa on kuljettu valtakunnallista trendiä vastaan ja toisin kuin muualla, niin täällä on vielä runsaasti pienryhmiä. Muita hitaammin oppivia oppilaita ei ole siis aina niputettu samoihin luokkiin tavallista tahtia oppivien kanssa.
– Olemme tehneet oikeita päätöksiä pienryhmien suhteen. Inkluusio on joillekin oppilaille lähtökohtaisesti hyvä mahdollisuus, mutta kaikille se ei sovi. Jos kaikki yritetään väkisin tasapäistää, syntyy ongelmia ja se kuormittaa myös opettajia. Olemme perustaneet pienryhmiä valtion hankerahoituksella, mutta hieman pelottaa, poistuvatko ne rahat meiltä tulevaisuudessa. Kuinka sitten toimimme, Reijonsaari-Korsman pohtii.
– Silloin erityisopetuksen kustannukset jäävät täysin kaupungin harteille ja siihen ohjattu raha on pois jostakin muusta. Toistaiseksi kaupungissa on osattu oikein hyvin hakea erilaisia hankerahoituksia, Lasse Virtanen tiivistää.
Tuoreiden tilastojen mukaan koulunkäynti-ikäisten lasten lukumäärä ei ole laskenut kaupungissa, vaan opetusluokkien määrää on lisätty.
– Syntyvyys on toki vähentynyt, mutta perusopetuksen oppilasmäärä on kasvanut lukukaudesta 2021–2022 liki 30 oppilasta siitä, mitä opetustoimen budjettiin oli laskettu. Meille on tullut maahanmuuttajia ja ukrainalaisia, jotka nostavat oppilasmäärää, Reijonsaari-Korsman laskee.
Kantakahvilassa paikalliset päättäjät keskustelevat ajankohtaisesta aiheesta. Uudenkaupungin Sanomat kutsuu kerran kuukaudessa 3–5 valtuutettua kahvipöydän ääreen.
Fakta
Keskustelijat
Jaana Reijonsaari-Korsman (sd.), kaupunginvaltuutettu, opetus- ja kasvatuslautakunnan puheenjohtaja.
Veli-Matti Virtanen (kesk.), kaupunginvaltuutettu, ympäristö- ja lupalautakunnan puheenjohtaja.
Lasse Virtanen (kok.), kaupunginvaltuutettu, opetus- ja kasvatuslautakunnan jäsen.
Myös Sami Virtanen (ps.) ja Jari Nevavuori (kesk.) oli kutsuttu paikalle, mutta heillä oli työesteitä.
Wintteri tuo laatua oppimiseen
Tulevan Wintterin uudet ja monimuotoiset koulutilat mahdollistavat uudenlaista opettamista ja oppimista, joka nähdään hyvänä asiana.
– Pelkät seinät eivät opeta ketään, mutta Wintteri mahdollistaa uutta tilojen ja teknologian käyttöä. Se mahdollistaa nykyistä paremmin yhteisopettajuutta ja esimerkiksi uudenlaista ilmiöoppimista. Se vaatii sitä, että me mahdollistamme sen uuden toimintakulttuurin ja muutumme Wintterin mukana. Se tuo varmasti myös uutta intoa koulunkäyntiin, Jaana Reijonsaari-Korsman toteaa.
Kaupungin edustajat ovat kiertäneet tutustumassa ympäri maata nousseisiin uusiin koulukeskuksiin.
– Uusia koulukokonaisuuksia ei voi kuin kehua ja on hienoa, että ne tuovat uutta kaupungin lapsille ja nuorille, Lasse Virtanen kuvailee.
Veli-Matti Virtanen sanoo, että Wintteri toimii jatkossa kaupungin valttina esimerkiksi opetuspuolen rekrytoinneissa.
– Sitä kautta myös lapsiperheet ehkä muuttavat helpommin tänne. Wintteri tuo uusia opetusmalleja, elävyyttä, oppimisen laatua ja yhteisöllisyyttä. Kyseessä on siis paljon isompi asia kuin pelkät uudet seinät. Luvassa on myös uudenlaista yhteistyötä eri toimijoiden kesken, Veli-Matti Virtanen tiivistää.