Jotkin kasvit säilyttävät ulkonäkönsä samanlaisina vuoden ympäri. Suomessa näitä kasveja ovat kotoisat havupuumme kuusi ja mänty sekä kataja. Havupuiden lisäksi luonnossamme on joitain kymmeniä vihreytensä säilyttäviä, ainavihanniksi kutsuttuja lajeja. Niiden joukossa on keskenään monia erilaisia kasveja, kuten puolukka, kallioimarre ja kanerva.
Ainavihantien kasvien lisäksi luonnostamme löytyy myös muutamia kiinnostavia välimuodon kasveja, jotka lakastuttavat talven tullen osan lehdistään, mutta eivät kaikkia. Esimerkiksi ahomansikalla, sinivuokolla ja käenkaalilla on erikseen talvilehtiä, jotka kasvavat myöhemmin kasvukauden aikana.
Vihreänä säilyvät talvilehdet tarjoavat kasville erään tärkeän etulyöntiaseman: ne pystyvät yhteyttämään, eli tuottamaan energiaa auringonvalon avulla jo hyvin varhain keväällä. Kasvit tarvitsevat yhteyttämiseen lämpöä ja valoa. Talvella yhteyttäminen ei siis onnistu, joten kasvit ovat silloin lepotilassa.
Tai näin ainakin on uskottu aiemmin.
Kasvien talven vietosta on saatu viime vuosina uutta tietoa, kun tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet. Nykyisin tiedetään jo, että kaikki kasvit eivät suinkaan vain lepäile talvella. Monet ainavihannat kasvit yhteyttävät myös talvella aurinkoisina päivinä, jopa hangen alla.
Pohjoiseen ilmastoon ja kylmiin talviin sopeutuneista kasveista on löydetty useita molekyylitason mekanismeja, jotka helpottavat talvehtimista. Yksi niistä on talviaikaan tapahtuva yhteyttäminen.
Nopeimmillaan kasvit voivat havahtua yhteyttämään talvilevostaan jopa muutamassa tunnissa, kun olosuhteet ovat suotuisia. Sydäntalvella sopivia päiviä ei kovin montaa ole, mutta jo helmikuulta alkaen moni ainavihanta kasvi kerää hieman lisäenergiaa valoisina päivinä.
Talvella yhteyttäminen on myös riski kasville. Yhteyttämiseen kuluu väistämättä vettä, jota on haastavaa saada jäisestä maasta lisää. Varsinkin keväisin lauhojen jaksojen ja pakkasten vuorotellessa kasvi voi kärsiä kuivuudesta.
Osa kasvilajeista suojautuu kuivumista vastaan siten, että lehtien pinta-ala on pieni ja niiden suojana on paksu vahakerros. Talvilehtiä kasvattavat kasvit lakastuttavat talven yli palvelleet ja kolhuja kärsineet lehdet aikaisin keväällä, monesti jo ennen kukintaa. Nopea reagoiminen valon ja lämpötilan muutoksiin on myös eräs sopeutuma.
Talvi on monille luonnonvaraisille kasveillemme paljon vilkkaampaa elämää, kuin mitä päälle päin näkyy.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala