Uudenkaupungin tonttipula oli 1700-luvun puoliväliin mennessä kasvanut suureksi. Maanmittari Hans Hansson oli laatinut kaupungin ruutuasemakaavan 1649 eikä kaupungin alueelta ollut sen jälkeen kaavoitettu lisää asuinalueita. Väkiluku kasvoi ja tontteja oli ollut pakko antaa kaupunkilaisille kotien rakentamista varten uusiltakin paikoilta.
Kaupungin aiemmin avoimelta torilta muun muassa jaettiin tontteja siten, että vain kaakkoiskulma jäi aukioksi. Kaupunkialueella olevien mäkien, Myllymäen ja Vallimäen reunoille muodostui ruutukaavasta eroavia alueita. Yksi näistä alueista muodostui 1780-luvulla myös Kaupunginlahden itäpäähän, lahden pohjukkaan.
Alueen pienet asuin- ja ulkorakennukset ryytimaineen eivät noudattaneet ruutuasemakaavaa, vaan tontit sijoittuivat pitkälti muun muassa Kaupunginlahden rantaa myötäillen.
Aluella asui pääasiassa merimies- ja käsityöläisperheitä. Alueen nimeksi vakiintui Blasieholma, joka lienee tarttunut merimiesten muistiin Tukholmasta. Alueelle johtava katu oli ensin Itäinen tullikatu, mutta jo vuonna 1846 piirrettyyn karttaan kadunnimi on vaihtunut Blasieholmankaduksi.
Alkuperäinen nimi tuli itäisestä tullihuoneesta, joka sijaitsi Ylisenkadun ja tämän kadun kulmassa. Tulliaidalla suljettuun kaupunkiin tuotavasta tavarasta piti maksaa tullia. Ennen nykyistä rautatien yli kulkevaa sillan rakentamista, jatkui Blasieholmankatu suoraan Merituulikotiin asti.
Uudenkaupungin vuoden 1880 henkikirjojen mukaan tällä Blasieholman epäsäännöllisellä alueella asui yhteensä 40 verotettavaa perhekuntaa, joko talon omistajina tai heidän vuokralaisinaan.
Heistä käsityöläisiä (puuseppiä, maalareita, räätäleitä, suutareita, leipureita) oli kymmenkunta. Merimiehiä oli 25, merimiehen leskiä kuusi ja loput muita leskiä ym. Alue siis todellakin oli merimiesten ja käsityöläisten asuttama.
Mari Jalava
Katujen kertomaa
Tämä juttusarja esittelee uusikaupunkilaisia katuja ja niiden kertomaa. Millainen on uusikaupunkilaisten katujen historia, mistä kadut ovat saaneet nimensä, mitä kaduilla on tehty, kuka asunut tai mitä niiden varrella on tapahtunut?
Juttusarjassa esitellään yksittäisiä katuja, kokonaisia kaupunginosia tai pelkästään joitakin tapahtumia tai henkilöitä niillä.
Blasieholmankatu on saanut nimensä kokonaisesta asuinalueesta, joka 1700-luvun puolivälin jälkeen muodostui Kaupunginlahden pohjukkaan.
Ensimmäisen suomalaisen tangon säveltäjä syntyi Blasieholmassa
Mari Jalava
Zachariassenin urkutehtaalla työskentelevä Johan Kauppelin asui puolisonsa Kustaavan kanssa yhdessä Blasieholman pienistä asuinrakennuksista. Perheeseen syntyi täällä Uudessakaupungissa vuonna 1875 poika Emil .
Myöhemmin perheen sukunimi vaihtui Kaupiksi. Perhe muutti 1886 Kangas-alle isän saadessa työpaikan paikkakunnan urkutehtaalta. Emil opiskeli muun muassa pianon- ja urkujensoittoa ja hänestä tuli tunnettu ja tuottoisa musiikkimies.
Emil Kauppi sävelsi muun muassa kaksi oopperaa, kuusi operettia, näytelmämusiikkia, kuoroteoksia, pianoteoksia, yksinlauluja jne.
Lisäksi Kauppi teki uran teatterikapellimestarina, kuoronjohtajana, elokuva- ja ravintolamuusikkona sekä työväen musiikkiryhmien ohjaajana ja säestäjänä.
Uudessakaupungissakin hän vieraili ainakin toimiessaan Työväen musiikkijuhlien johtajana vuonna 1926. Emil Kauppi sävelsi myös Uudenkaupungin VPK:lle oman juhlapoloneesin.
Ensimmäinen suomalainen tango on tiettävästi Emil Kaupin vuonna 1914 elokuvaan Salainen perintömääräys säveltämä habanera-tyylinen tango. Tämä elokuva on kadonnut, mutta tangon nuotit ovat säilyneet Suomen elokuva-arkistossa.
Emil Kaupin elämä ei ollut kuitenkaan aivan seesteistä, vuonna 1903, ennen perheen perustamista, hän oli jäänyt kiinni sekä Tampereen että Helsingin vanhaan kirkkoon tekemistään murroista.
Syksyllä 1930 hänen säveltämä ooppera Nummisuutarit sai ensi-iltansa Helsingissä. Samana syksynä Emil Kauppi oli käymässä Tampereella, muttei koskaan enää palannut kotiinsa Kangasalle.
Hänen katoamisensa on säilynyt mysteerinä nykypäiviin saakka, hänen epäillään tehneen itsemurhan. Emil Kauppi julistettiin kuolleeksi vuonna 1950, kuolinpäiväksi merkittiin 1.1.1941. Hänen entisen kotitalonsa pihalla Kangasalla paljastettiin Emil Kaupin muistoreliefi vuona 1981.
Raatimies
Söderblomin komea kaupunkitalo
Mari Jalava
Blasieholmankadun ja Rantakadun kulmassa sijaitsee komea 170-vuotias keltainen kaupunkitalo. Valmistuttuaan vuonna 1853 talo oli poikkeus vastaavana aikana rakennettuihin muihin kaupunkitaloihin, talo oli muita leveämpi ja korkeampi.
Talon toisessa kerroksessa oli parveke, josta saattoi katsella merelle, Kaupunginlahdelle. Talon rakennutti merikapteeni ja raatimies Samuel Söderblom .
1920-luvulta alkaen tämä rakennus tunnettiin VR:n asemapäällikön talona.
Merikapteenin tehtävät lopetettuaan Samuel Söderblom toimi kaupungin raatimiehenä tehtävänään muun muassa kaupungin rakennusasiat ja niiden valvonta. Kerrotaan, että hänen ansiotaan on muun muassa se, että Rantakatu järjestettiin kunnolliseksi kaduksi, lehtipuiden reunustamaksi bulevardiksi.
Hän myös ajoi tarmokkaasti oman naapurustonsa eli juuri tämän ”epämääräisen” Blasieholman alueen siistimistä ja järjestämistä.
Samuelin puoliso oli englantilaissyntyinen Elisabeth Söderblom ja heidän tyttärensä, Elisabeth hänkin, avioitui tupakkatehtailija Fredrik Wahlbergin kanssa. Söderblomit rakensivat Hattukarin saareen kesähuvilan, jonka Samuel nimesi merikapteeniaikojensa Kreikka-muistojen mukaan Villa Pelo Poloksi.
