Ystävykset Laina Ruohola (nykyisin Vahtera) ja Anneli Ranki perustivat helmikuussa 1973 pienen putiikin nimeltä SikSak Rantakadulle. Putiikki SikSak myi aluksi kankaita ja naisten vaatteita.
– Laina on kertonut, että siihen aikaan hän myös ompeli paljon äitiyshousuja.
SikSakin nykyinen yrittäjä Merja Ruohola oli itse silloin vasta pieni tyttö, sillä hän täyttää toukokuussa 60 vuotta.
Laina ja Anneli pyörittivät liikettä niin menestyksekkäästi, että valikoimaa laajennettiin, tarvittiin lisää tilaa ja SikSak muutti Liljalaaksonkadun kulmaukseen. Naiset ostivat arkiasuja ja juhlavaatteita. Myyntiin tuli myös miesten vaatteita.
– Lasten vaatteita SikSakissa ei ole koskaan myyty, Merja kertoo.
Kun Anneli Ranki jäi eläkkeelle, Laina jatkoi liikkeen pyörittämistä yksinään.
Merja oli tullut Uuteenkaupunkiin töihin ravintola Kirstaan 80-luvun puolivälissä. Hän tarjoili ravintolassa ja tutustui mukavaan mieheen, Reijoon , josta myöhemmin tuli hänen puolisonsa. Reijo oli Lainan poika. Pian Merja huomasi olevansa yhä useammin vaateliikkeessä auttamassa anoppia.
Vuonna 2005 Merja Ruohola osti SikSakin liiketoiminnan, vaikka puoliso ei sitä suositellut.
– Hänkin on yrittäjä ja varoitteli, että yrittäjän elämä on rankkaa.
Merja myöntää, että on se ollut sitäkin, vaikka asiakkaat ja työ itsessään ovat mukavia.
– Se on ollut yllätys, että tämän 18 vuoden aikana olen voinut pitää vain kahden viikon kesäloman, hän myöntää.
Liljalaaksonkadulta SikSak muutti Sepänkadulle ja sieltä linja-autoasemalle, jossa liike toimi 11 vuotta ja sieltä 2,5 vuotta sitten Alisellekadulle.
– Olen todella tyytyväinen näihin tiloihin. Nyt on riittävästi tilaa ja kun tilat ovat kahdessa tasossa, vaatteet saa hienosti esille, Merja sanoo tyytyväisenä.
SikSak on aina myynyt vaatteita, joita ihmiset oikeasti käyttävät. Merjan mukaan se tarkoittaa, että sitä ihan kaikkein kovinta kärkimuotia liikkeessä ei myydä.
– Sisäänostamme vaatteita, joista ihmiset pitävät. Liikkeemme palvelee aikuisia asiakkaita, niin vaatteetkin ovat sen sorttisia.
Kun pillifarkut tulivat aikanaan muotiin, asiakkaat eivät niistä heti innostuneet. Nyt kun pillifarkut pitäisi vaihtaa taas leveälahkeisiin bootcut-farkkuihin, asiakkaat kyselevät yhä pillifarkkuja.
– Farkkuvalikoiman pitää olla laaja, pitää olla pilliä, bootcutia ja suoraa farkkua, kun osa asiakkaista haluaa niitäkin. Lisäksi joka kesäksi tulee kukkafarkkuja.
Liikkeen historian aikana on käyty läpi monta muotitrendiä. On ollut bleisereitä, jakkuja ja sen jälkeen kauluksettomia jakkuja, joiden kanssa pidettiin huiveja.
– Moni kotimainen vaatevalmistaja on lopettanut. Aikanaan Pola oli myyty merkki, nyt sitä ei enää Suomessa valmisteta.
Sen sijaan Vehmaalla Muoti-Herrala tekee yhä juhla-asuja, joita SikSak myy. Niille löytyy aina ostajia.
Vaatemerkkien määrä on vuosien saatossa kasvanut. On mallia monenlaista, väriä, raitaa, kuosia ja paitaa. Keväällä tulevat taas pastellivärit.
– Tämän kesän värit ovat vaaleanpunainen, pinkki, keltainen, oranssi ja vihreä, Merja luettelee.
Itse hän viihtyy mieluiten sinisissä, kuten moni muukin suomalainen. Hän suosittelee silti kokeilemaan muitakin värejä.
Pari muutakin vinkkiä hän antaa pukeutumiseen.
– Kun valitset vaatetta, älä katso kokolappua, vaan miten vaate istuu.
Hän myös ehdottaa, että ainakin kerran elämässä lähtisi muotinäytökseen malliksi.
– Muotinäytökseen sinut puettaisiin ehkä ihan eri tavalla, mihin olet tottunut, ja voisit huomata, kuinka hyvältä näytät, Merja hymyilee leveästi.
Fakta
Mitä 70-luvulla puettiin?
Muotia olivat leveät lahkeet, hippivaatteet, tolppakorot, pitkät hameet, värikkäät, psykedeeliset kuvioinnit, graafiset linjat, naisten androgyyni look, lappuhaalarit, vakosamettihousut, farkut ja t-paidat
