Laneissa kokoonnuttiin ompelemaan yhdessä

Kalannin seurakuntatalon sali muuttui yhden lauantaipäivän ajaksi työtuvaksi, kun kappeliseurakunnan lähetystyö pisti pystyyn ompelulanit. Jos lani sanana on vieras, se on lyhenne englanninkielisestä ilmaisusta Local Area Network ja tarkoittaa alun perin sitä, että kaveriporukka järjestää yhteisen nettipelitapahtuman. Nyt ideaa sovellettiin ompeluun ja polkaistiin koneet surisemaan.

– Omaa konetta tai edes kankaita ei välttämättä tarvita, sillä meillä on koneita ja lahjoituskankaita, tapahtumasta vastannut lähetyssihteeri Paula Pöntinen kertoi.

Paula on itse ahkera ompelija, joka on tutustunut ompelukoneeseen jo pienenä. Hän ompelee paljon omille lapsilleen ja jatkaa näin perinteitä: myös oma äiti Satu Laivo on taitava ompelija samoin kuin Sadun äiti, joka ompeli jopa työkseen.

– Meillä kotona oli kahdeksan lasta ja muistan hyvin suuren tuvan, jota valaisi yksi ainoa lamppu ja äidin siinä lampun alla ompelemassa. Omat lapseni saivat käyttää ompelukonetta heti, kun ylettyivät polkimelle. Meillä oli tilkkukori, josta sai vapaasti ottaa, Satu Laivo kertoi.

Pienten lasten into osallistua äidin puuhiin käy joskus hermoille, mutta silti heidän on hyvä antaa yrittää. Raisa Mistola ei oppinut kotona ompelemaan, vaikka myös hänen äitinsä oli hyvä ompelija.

– Äiti sanoi aina, että menes nyt siitä, minä teen tämän ja hän tietysti teki kaiken paremmin ja nopeammin.

Ompelulaneihin Mistola tuli tekemään lappuhaalaria tulevan kesän puutarha- ja puutöihin. Hän käytti vaatteeseen kahta eri kangasta, joista toinen oli käytetty ja osittain kulunut ja toinen uusi. Näin hän toteutti yhtä itse tekemisen ideaa, muokkasi vanhan vaatteen uuteen uskoon ja säästi sen pois heittämiseltä.

Kahvipöytäkeskustelussa tosin huomautettiin, ettei juuri mitään tekstiiliä pidä heittää pois, sillä pienistäkin tilkuista saa vielä vaikka matokudetta.

– Kaikkein kauneimmat matot syntyvät sellaisista kuteista, jotka on koottu pienistä pätkistä. Siinä on vain se yhteen ompelemisen vaiva, Laivo sanoi.

Päivän aikana kokeneet ompelijat opastivat neuvojen tarpeessa olleita. Satu Pietilä ei muistanut, miten ompelukoneella puolataan, mutta päivän päätteeksi hän oli asiassa viisaampi.

Parasta oli kuitenkin se, että omin käsin valmistui kuusi kaunista tyynyliinaa. Verhoina palvellut, hauskasti kuvioitu puuvillakangas sopi tähän tarkoitukseen mainiosti ja omien kätten työ tuotti tekijälleen iloa.

– Oli hienoa, kun onnistuin tekemään! Minullakin äiti oli tosi hyvä ompelija ja kutoja, mutta valitettavasti kumpikaan taito ei periytynyt minulle, Pietilä kertoi.

Kevään aikana on tarkoitus järjestää vielä toiset ompelulanit. Osallistujat voivat ottaa omat koneet mukaan, mutta vaikka ei omistaisikaan konetta, laneihin voi tulla. Ompelemisen lisäksi laneissa on mahdollisuus selailla kaavoja ja saada vinkkejä ompelukoneen ja saumurin käyttöön.

Pirkko Varjo