Tästä tuo viinapolttimolle hiiliä jauhanut tuulimylly pelastettiin 1930-luvulla ja museoitiin kauppaneuvos Nordströmin kootessa Myllymäen kansanpuistoa.
Ainakin jo 1900-luvun alusta lähtien mäen nimityksenä on ollut myös Itäpuisto. Jo 1860-luvulla oli kauppias C. G. Sandbäck tehnyt aloitteen tuon mäen, jolla silloin sijaitsi “huonokuntoisia myllyjä, katajia ja kivikkoa”, kaunistamiseksi kaupunkilaisten virkistysalueeksi.
1890-luvulla toimeen lopulta ryhdyttiin, kun käytettävissä oli Henrik Lindrothin tätä varten osoittama testamenttilahjoitus. Puiston kunnostuksesta ja ylläpidosta vastasi pitkään Uudenkaupungin köyhäinhoitolautakunta, joka tätä testamenttilahjoitusta hallinnoi. Myöhemmin, kun uusikaupunkilainen kauppias Karl Erholm vuonna 1935 täytti 75 vuotta, lahjoitti hän myös varoja Itäpuiston kunnostamiseen ja hoitamiseen.
1900-luvun alkuvuosina mäkeä kunnostettiin vuosittain tasoittamalla maata, istuttamalla puita ja pensaita, kukkasia, tekemällä hiekkakäytäviä ja keskelle puistoa pyöreä hiekka-alue. Tässä vaiheessa puistoon lienee rakennettu myös se siellä vieläkin oleva esiintymiskoroke.
Uudenkaupungin VPK:n, amatööriorkesterin tai Työväenyhdistyksen soittokunnilla oli vuosikymmeniä tapana järjestää Itäpuistossa yleisiä konsertteja aina kesäsunnuntaisin. Lehdessä näitä konsertteja mainostettiin ainakin 1900-luvun alusta 1930-luvun loppuun saakka.
Keväällä 1902 kaupunki osti entisen reservikasarmin järjestämästä huutokaupasta kevyen puisen huvimajan, joka siirrettiin tänne Itäpuistoon. Tämä huvimaja purettiin vuonna 1927, kun puistoa monena vuonna kiusanneet ilkivallan tekijät olivat hajottaneet huvimajan lähes kokonaan.
Puistosta tuli nopeasti suosittu paikka. Paitsi kaupunkilaisten virkistysalueena, käytettiin mäkeä monenlaisten tilaisuuksien pitämiseen. Pelastusarmeija, seurakunta, partiolaiset, Uudenkaupungin työväenyhdistys, Uudenkaupungin Urheilijat ym. pitivät puistossa lähes säännöllisesti omia tilaisuuksiaan.
Talviaikaan UU järjesti puiston alueella myös hiihtokilpailuja. Vuonna 1927 puistossa järjestettiin suuri Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirin maakuntajuhla ja puistoon rakennettiin jopa suuri tilapäinen laululava. Vuonna 1946 Vakka-Suomen maatalousnäyttelyn ohjelmaa järjestettiin myös Itäpuistossa.
Kuriositeettina on mainittava, että heinäkuussa 1914 oli Itäpuistossa tavattu erittäin harvinainen “siipiorava” eli liito-orava.
Kun vuonna 1948 tuli kuluneeksi sata vuotta Uudessakaupungissa syntyneen fyysikko ja kulttuurivaikuttaja Johan Jakob Nervanderin kuolemasta, päätti kaupunki kunnioittaa tätä ja nimesi Itäpuiston Nervanderinpuistoksi.
1950-luvulta alkaen puiston merkitys tapahtumien näyttämönä väheni, mutta kaupunkilaisten virkistysalueena, puistona ja leikkipuistona alue on säilynyt.
Itälinjakadusta Nervanderinkaduksi
Kadunnimenä “Östra linjen” eli Itäinen linjakatu esiintyy ensimmäisen kerran vuoden 1846 kaupunkipalon jälkeen piirretyssä kartassa. Kaupungin ruutukaava-alue päättyi silloin idässä tähän katuun. Vuoden 1923 asemakaavassa katu on nimetty Itäpuistonkaduksi ja 1963 vahvistettiin kadulle sen nykyinen nimi, Nervanderinkatu.
Nervanderinkadun pohjoispäähän, Ruokolanjärven rannalle valmistui vuonna 1951 Uudenkaupungin vesilaitos, sekin nykyään nimeltään Nervander.
Rantakadun ja Nervanderinkadun kulmaan valmistui vuonna 1946 Vakka-Suomen Osuusliikkeen rakennuttama puukerrostalo. Talo rakennettiin kahteen kertaan, koska kevättalvella 1946 sen ollessa lähes valmis, syttyi se palamaan.
Sammutusveden saannissa oli ongelmia talvisten kelien johdosta ja uusi talo tuhoutui. Talon 11 asunnosta kahdeksassa olivat jo asukkaat, jotka menettivät kotinsa ja irtaimistonsa tulipalossa. Tämä kerrostalo rakennettiin kuitenkin uudelleen ja se olikin telakan läheisen Uranus-kerrostalon ja Viikaistenkadulle rakennettujen vuokratalojen lisäksi kaupungin ensimmäisiä lajissaan. Talon kivijalassa toimi pitkään pyykkitupa ja mankeli.
Nervanderinkadun itäpuolelle alkoi muodostua asutusta rautatieaseman valmistuttua 1920-luvulla. Syrjäkadulle, Itäiselle viertotielle ja Nervanderinkadulle rakennettiin ensimmäiset omakotitalot 1920-30-luvuilla.
Johan Jakob Nervander
Helmikuussa 1805 syntyi Uudenkaupungin järjestyksessään kolmannen apteekkarin, Johan Nervanderin perheeseen esikoinen, Johan Jakob. Perhe asui torin itälaidalla, talossa, jossa tuolloin toimi myös kaupungin apteekki.
Perhe muutti Uudestakaupungista Ouluun Johan Jakob -pojan ollessa 8-vuotias. Apteekkari-isä kuoli pian ja esikoispoika lähetettiin 11-vuotiaana enon luokse Turkuun asumaan.
Johan Jakob pääsi opiskelemaan ja menestyi opinnoissaan erinomaisesti. Hänestä tuli arvostettu tiedemies. Hän oli lahjakas monella alalla, mutta erikoistui etenkin fysiikkaan, jonka menetelmiä hän kehitti. Hän toimi myös yliopistossa fysiikan professorina.
Nervanderia pidetään myös Suomen ilmatieteenlaitoksen yhtenä perustajista ja hän toimi sen ensimmäisenä johtajana. Paitsi tiedemies, oli Johan Jakob Nervander myös kulttuurimies. Hän oli Johan Runebergin ja Johan Snellmanin kanssa vaikuttajana ns. Lauantaiseurassa, kirjoitti runoja, oli perustamassa Suomalaisen kirjallisuuden seuraa, Suomen tiedeseuraa ja Suomen taideyhdistystä.
Kuten isänsä, menehtyi hänkin nelikymppisenä, vuonna 1848. Vuonna 1927 Johan Jakob Nervanderin syntymäkodin paikalle kiinnitettiin muistokyltti. Nyt tuo muistokyltti sijaitsee ns. Kräkin talon eteläpäädyssä.
Kirjoittaja on Uudenkaupungin museonjohtaja Mari Jalava
Uudessakaupungissa en ole vuosiin vieraillut, mutta hyvin näkyy mediassa.