Olen, vanha pappi miettinyt ja muistanut tuota jumalanpalvelusta.
Hongkongin vuosista tuli mieleen hassu tapaus. Meidän lähettien piti vuosittain valmistella ja kirjoittaa Suomen Lähetysseuran johtokunnalle toimintakertomus. Silloinen lähetysjohtaja Sakari Pinola on perheystävämme vuosien takaa, ja häneltä kysyin jälkeenpäin, oliko hän huomannut, mitä vuoden merkittävänä saavutuksena olin kirjoittanut.
Hän sanoi lukeneensa, muttei suuresti innostunut. Olin puoli pilanpäiten kertonut rakentaneeni Tang Ka Wanin ilman lääkkeitä huumeista vieroituskeskuksen kanoille kunnon suomalaistyyppiset bambuorret: ei tarvitsisi kanojen enää märkinä maassa kyyristellä.
Tämä tuli mieleen Pyhämaan köyhänkauniissa kirkossa koettua asiaa miettiessä.
Urkuparvelle kiivetään tosi jyrkkiä portaita. Yksi kaide on, mutta toinenkin siihen seinänpuolelle tarvitaan. On pieni ihme, ettei vahinkoa ole tainnut koskaan tapahtua, kukaan ei ole pudonnut. Mutta onnettomuuden mahdollisuus on ilmiselvä. ”Vara on viisautta, eikä vahingon enne!” Portaat ovat niin jyrkät, että vielä viime pyhää enemmän horjahtava käytännössä putoaisi ilmalennossa suoraan lattialle.
Joku voi sanoa: Ei kuulu ulkoseurakuntalaiselle. Niinpä! Vieras saattaa kuitenkin olosuhteisiin tottunutta paremmin huomata jotakin pientä, hyvin helposti korjattavaa.
Kanaorret Tang Ka Wanissa saattoivat olla väsyneen lähetin huono vitsi. Kanttorien työturvallisuuden vaatima lisäkaide Pyhämaan kirkossa ei sitä ole.
Hannu Palmu
”Kalannist kotosi”,
laitlalaine vanh papp