Emeritusprofessori Timo Soikkasen mukaan Carl Gustaf Emil Mannerheimin toiminnassa oli myös poliittista harkintaa, varovaisuutta ja pidättyväisyyttä, mitä ilman kaikki sotilaalliset saavutukset olisivat rauenneet tyhjiin.
Hän puhui Vakka-opiston yleisötilaisuudessa ”Kenraalista, joka osasi kieltäytyä”.
– Mannerheim näyttäytyy täysin poikkeuksellisena sotilaana, jonka voi sanoa tehneen hämmästyttävän oikeita valintoja vaikeissa poliittisissa tilanteissa. Hän kieltäytyi tilanteissa, joissa myöntyminen olisi ollut väärä valinta ja olisi johtanut Mannerheimin ja isänmaan kannalta tuhoisiin seurauksiin, hän korosti.
Tärkeitä kieltäytymisiä oli Mannerheimin kohdalla Timo Soikkasen mukaan ainakin kolme. Niistä hän kertoi luennossaan.
Ensimmäinen kieltäytyminen koski Pietarin operaatiota kesällä 1919, jolloin Mannerheim toimi Suomen valtionhoitajana.
– Venäjällä bolsevikit pitivät valtaa Pietarissa ja käynnissä oli sisällissota. Valkoisten venäläisten kenraalien yritykset kukistaa bolsevikit olivat tyrehtyneet Pietarin porteille. Kenraalit yrittivät kiihkeästi taivuttaa Mannerheimin johtamaan Suomen valkoisen armeijan pohjoisesta Pietariin kukistamaan bolsevikit.
Maailmanhistorian avaimet olivat Timo Soikkasen mukaan hetken suomalaisten hallussa. Suunnitelman onnistuminen olisi johtanut paitsi Suomen historian myös koko maailmanhistorian uusille urille. Bolsevismi olisi kukistunut kehtoonsa. Mannerheimille se olisi antanut ”Suuren Roolin” ja nostanut hänet maailmanhistorian parrasvaloihin.
– Leninin jälkeen jääneet paperitkin todistavat myös hänen uskoneen Suomen valkoisen armeijan mahdollisen hyökkäyksen Kannakselta johtavan todennäköisesti bolsevismin kukistumiseen, Timo Soikkanen sanoi.
Mutta Mannerheim kieltäytyi.
– Tärkeä syy oli se, että valkoiset venäläiset eivät olleet valmiita tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä. Toinen syy oli se, että hankkeelle ei löytynyt riittävää sisäpoliittista kannatusta Suomessa.
Toisen kerran Mannerheim kieltäytyi, kun hänelle tarjottiin 1930-luvulla diktaattorin asemaa Suomessa. Asialla olivat Lapuanliike ja suojeluskunnat.
– Mannerheim kieltäytyi demokratiaan vedoten, vaikkei häntä varsinaiseksi demokraatiksi voikaan sanoa.
– Jälkikäteen on helppo nähdä tuon ratkaisun kaukonäköisyys ja merkitys. Onnistuessaankin diktatuuri olisi estänyt kansallisen eheytymisen ja talvisodan yksimielisyyden syntymisen 1930-luvun lopulla. Puna-armeija olisi silloin kohdannut talvisodassa jakaantuneen Suomen kansan, kuten vihollispropagandassa väitettiin. Nyt se kohtasi yksimielisen kansan, Timo Soikkanen korosti.
Kolmas kieltäytyminen tapahtui jatkosodan aikana vuonna 1941, kun Saksan sotilasjohto lähestyi Suomea yhteistyötarjouksilla.
– Mannerheim noudatti neuvotteluissa korostetun pidättäytyvää suhtautumisista. Suomi ei sitoutunut selvään hyökkäykseen. Mukaan lähteminen edellytti Neuvostoliiton taholta tullutta aloitetta, Timo Soikkanen sanoi.
– Kun talvisotaa edeltäneet alueet ja vähän enemmänkin saatiin takaisin, Suomen armeijan eteneminen oli Mannerheimin toimesta sinnikkäästi sidottu ”Kädenlyöntiin Syvärillä”. Kun Saksan armeija ei ilmestynyt Syvärille, ei Suomen armeijakaan edennyt. Näin Muurmannin rata jäi katkaisematta, Leningrad pommittamatta ja valtaamatta sekä moni muu Berliinin toivomus ja vaatimus täyttämättä, hän korosti.
Suomi osallistui hänen mukaansa Leningradin piiritykseen, mutta ei kaupungin valtausyrityksiin hävittämistavoitteista puhumattakaan saksalaisten toistuvista pyynnöistä huolimatta. Suomalaiset lentokoneet eivät myöskään pommittaneet kaupunkia.
Suomi kävi Timo Soikkasen mukaan muodollisesti erillissotaa eikä siltaa liittoutuneisiin täysin katkaistu. Valitettavasti nuorempi historioitsijapolvi jopa kieltää nykyisin erillissotateesin.
– Suomi onnistui ainoana maana irrottautumaan sodasta erillisrauhan avulla. Ilman Mannerheimin kieltäytymistä ja varovaisuutta tämä olisi ollut mahdotonta, hän korosti.
– Mannerheim ymmärsi, milloin oli ehdottomasti toimittava ja toimi silloin ripeästi ja milloin oli syytä pidättäytyä tai asettaa ehtoja ja myös teki sen. Nämä kaksi piirrettä yhdistettynä korottaa Mannerheimin ainutlaatuiseen asemaan.
Lopuksi Timo Soikkanen siteerasi Stalinia, joka on sanonut, että ”Teillä suomalaisilla on marsalkka Mannerheimissa suuri ja realistinen sodanjohtaja, jolla on ammattisotilaalle harvinaisen poikkeukselliset valtiomiehen ominaisuudet”.
Matti Jussila
