Näin kertoi tietokirjailija Otto Latva merellisessä illassa. Hänen mukaansa Tove Jansson ihmetteli itsekin, miksi hänen pitää tunkea meri mukaan jotenkin kaikkeen tuotantoonsa.
– Erityisesti Tove ihannoi myrskyävää merta, hän korosti.
Otto Latva on kirjoittanut yhdessä kollegansa Maarit Leskelä-Kärjen kanssa kirjan ”Meri ja Tove”.
– Muumi-kirjat olivat minulle tärkeitä jo lapsuudessa. Pidin pienenä paljon veneretkistä tuntemattomille saarille, hän kertoi.
Kiinnostus aihetta kohtaan oli siis valmiina. Hän on lisäksi tutkinut merihirviöitä ja tehnyt niistä kirjan.
– Epäröintiä aiheutti kuitenkin tehdä tutkimus laajan tuotannon luoneesta rakastetusta taiteilijasta, josta on jo kirjoitettu monta teosta. Halusimme tuoda Toven merelliseen ympäristöön, käsitellä hänen elämäänsä ympäristöelämänkertana. Ihminen ja ympäristöhän ovat erottamattomasti yhteen kietoutuneita, Otto Latva korosti.
Meri oli Tove Janssonilla tärkeä jo lapsuudesta lähtien. Janssonit viettivät Pellingin saaristossa Porvoon edustalla kesiään jo 1920-luvulta lähtien.
– Hänellä oli merellisiä kokemuksia myös Ahvenanmaalta ja äidin suvun kautta Tukholman saaristosta. Myös merellinen Helsinki oli tärkeä, Otto Latva kertoi.
– Nuoruudessaan Tove matkusti paljon ja on tiedossa, että hän hakeutui usein meren rannalle esimerkiksi Ranskan Bretangessa ja Italiassa. Hän suunnitteli Lars -veljensä kanssa jopa taiteilijayhdyskuntaa Tongaan tai sellaisen perustamista jollekin laivalle. Veljensä kanssa Tove rakennutti ensin myös mökin Bredskäriin, hän lisäsi.
Klovharun Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä rakennuttivat vuonna 1965. Sen suunnittelivat Reima ja Raili Pietilä .
– Janssonit olivat aikanaan jo Pellingissä edelläkävijöitä ulkosaariston kesäasukkaina. Klovharu oli vielä selvästi syrjäisempi ja ulompana merellä. Huonolla säällä sinne ja sieltä pois oli vaikea päästä.
– Myrskyävä meri oli symboli Toven taiteilijaluonteelle ja perhekuvaukselle. Myrskyjen ihannointi oli ominaista sekä Tovelle että hänen isälleen. Janssonit halusivat olla saaristolaisten kaltaisia, mutta tämä erotti heidät saariston vakituisista asukkaista, joilla myrskyt olivat usein uhka, Otto Latva kertoi.
Eläimet ja kasvit olivat Tovelle tärkeitä. Samoin puutarhanhoito, joka oli perintöä jo lapsuudesta Janssonien perheeltä.
– Hänellä oli lokki lemmikkinä. Hänellä oli myös edistyksellinen ajatusmaailma eläinten ja kasvien tietoisuudesta ja tunteista. Siinä hän oli aikaansa edellä. Hän ajatteli esimerkiksi, että jos sammaleen päälle astuu kolme kertaa, se kuolee, Otto Latva kertoi.
Klovharun mökissä oli ikkuna jokaiseen ilmansuuntaan. Se oli myös paikka, jossa tehtiin ahkerasti työtä.
– Saariston kesät tekivät Tove Janssonista kirjailijan. Hänhän oli ensin pääasiassa kuvataiteilija ja siihen tähtäsivät myös hänen ulkomaanmatkansa.
Tove Jansson oli kaiken kaikkiaan monipuolinen taiteilija: taidemaalari, piirtäjä, laulujen tekijä, sarjakuvataiteilija, kirjailija ja kuvittaja.
– Hänen tuotantonsa oli laaja. Hänet tunnettiin kansainvälisestikin, julkaistiinhan esimerkiksi hänen sarjakuviaan Englannissa. Parhaiten Tove tunnetaan tietenkin Muumeista. Jopa niin hyvin, että paljon hänen tuotantoaan on jäänyt Muumien varjoon. Esimerkiksi hänen novellejaan ei kovin laajasti tunneta, Otto Latva totesi.
– Tove ei ollut ennen 1990-lukua kuitenkaan niin suosittu kuin nyt. Tilanne muuttui silloin täysin Muumi-animaatioiden ansiosta. Kokonaan uusi sukupolvi oppi silloin tuntemaan Muumit ja Toven, hän korosti merellisessä illassa.
Merellinen ilta on katsottavissa tallenteena Uudenkaupungin merihistoriallisen yhdistyksen nettisivujen kautta.
Matti Jussila
