Venäjä miehitti Ukrainan Krimin vuonna 2014 ja on tukenut Itä-Ukrainan niin sanottuja kansantasavaltoja. Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24.2.2022 tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi: “Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät”. Eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoi: ”Me olemme tekemisissä hallinnon kanssa, joka ei ole rikollinen vain moraalisesti, vaan myös kansainvälisen lain edessä.”
Voimapolitiikassa naamioiden käyttö ei ole yllättävää, laittomuudetkin verhotaan ”laillisiksi”. Eikö Suomessa ole osattu katsoa naamioiden taakse, vai onko Venäjän ”ymmärtäminen” turruttanut todellisuudentajumme?
Suomessa on julkaistu silmiämme avaavia teoksia Venäjästä, esimerkiksi Geir Gilesin Venäjän sota jokaista vastaan (2022) ja Moskovan opit (2020).
Pitääkö meidän, joita on pidetty Venäjän asiantuntijoina, saada tietomme muualta? Eikö päättäjillämme ole ollut tietoa naamioiden takaa siitä, miten Venäjä on toiminut ja toimii naapureitaan ja koko maailmaa kohtaan? Onko viime sotien jälkeinen aika pitänyt suumme supussa, vaikka tietoa meillä olisi pitänyt olla?
Sata vuotta sitten vuonna 1923 WSOY julkaisi Iltalehden päätoimittaja Emerik Olsonin (1887–1971) kirjan Venäjä ennen ja nyt. Alkusanoissaan Olsoni toteaa: ”… vain tutustumalla Venäjän valtakunnan aikaisempaan historiaan, sen kansan ja sen hallitustavan luonteeseen eri aikoina, voimme käsittää, miten kaikki se, mitä Venäjällä… on tapahtunut, …”, ”… nyt kun meidän on pystyttävä puolustamaan asemaamme itsenäisenä valtiona ja mahdollisimman tehokkaasti hoitamaan vanhaa tehtäväämme länsimaisen sivistyksen äärimmäisenä etuvartiona, on mitä tärkeintä tuntea itäinen naapurimme, ennen kaikkea sen historia siinä oikeassa valossa ja perspektiivissä…”
Tuolloinen Olsonin kirjan lukenut suomalainen tiesi, mikä on Venäjä (Neuvosto-Venäjä) ja miten se toimii.
Olsoni tekee syväluotauksen Venäjän historiaan, jota hän havainnollistaa lukuisin tilastoin ja kartoin. Hän kirjoittaa moskovalaisesta valloittajamonarkiasta, Venäjästä kahden puolen vallankumousta ja Neuvosto-Venäjästä. Hän käyttää pääasiassa suomalaisia, ruotsalaisia, saksalaisia ja ranskalaisia lähteitä. Lähdeviitteet kattavat 50 sivua.
Vanhahtavasta kielestään huolimatta tosiasiat ovat edelleen kohdallaan adjektiivit mukaan luettuina.
”Esivalta on tataarien kouluuttamalle venäläiselle ja hänen kasvattamilleen omille alamaisilleen aina sama kuin hallitsijan persoona – ja lakia edustaa hänen mielivaltainen tahtonsa.” ”…orjallinen alistuminen persoonalliseen mielivaltaan tuli venäläisen yhteiskunnan ainoaksi koossapitäväksi voimaksi ja elinprinsiipiksi.” ”:venäläinen vapauskäsitys merkitsee mielivaltaa ja anarkiaa…”
Kasakkakin tulee siinä sivussa luonnehdittua: ”Kasakan elämä on anarkian ihanne…” ”Hän osaa murhata, ryöstää, valloittaa ja sortaa…” ”Hänen ilmapiirinsä on epäluotettavuus ja petos.”
Maallinen ja hengellinen valta ovat Bysantin hengessä kulkeneet käsi kädessä hirmutekojakaan kaihtamatta vuosisatoja – poikkeuksena ehkä Neuvostoliiton aika – ja edelleen nyt Putinin aika.
Olsoni kirjoittaa: ”Mahdollisimman räikeässä muodossa on Venäjän laajenemispolitiikan teoriaa esittänyt kenraali N.A. Kuropatkin kuuluisassa Memoraalissaan, jonka hän maaliskuussa 1900 jätti keisari Nikolai II:lle…” Kuropatkin toteaa, ”…, että Venäjän rajat eivät ole turvatut. Niitä on siis ”turvattava”, s.o. laajennettava joka suunnalle…”
”Pietari Suuren testamentti ja Kuropatkinin teoria ovat rauhaa rakastavien tsaarikeisarien käytännöllisen politiikan mukaisia. Tätä politiikkaa jatkettiin siis 20:nnellä vuosisadalla Venäjän historiallisena tehtävänä.”
Terrorismi oli Neuvostoliiton ja on nyt Venäjän sisäinen ”valtiomuoto”, joka ulottaa lonkeronsa koko maailmaan.
Ikiaikaisen uhkan alaisen ja turvattoman Venäjän yhden kaupungin, Pietarin ”turvattomuuskin” on Suomessa sisäistetty ja nielty itsestään selvyytenä. Todistellaan, että Venäjän geostrategiset intressit Suomenlahden pohjukassa säilyvät. Venäjän ”legitiimit” edut ovat säädelleet suhtautumistamme Pietarin turvallisuuteen. Itänaapuri on onnistunut hyvin asiassaan. Se on ”legitimoinut” rajojensa ulkopuolisten alueiden käytön rajoitukset ja suhtautumisen sisäiseen turvallisuuteensa onnistuneesti.
Olsonin kirjan voisi kaivaa arkistoista päättäjien käyttöön!
Hannu Luotola
prikaatikenraali evp