Tämän huomasivat myös Panu ja Sanna-Mari Kunttu , jotka meloivat yli tuhannen kilometrin matkan Kemiönsaarelta Ahvenanmaalle, Selkämerelle ja Poriin noudattaen mahdollisimman tarkasti Pentti Linkolan soutamaa reittiä ja toistaen hänen matkallaan tekemät lintulaskennat.
Kuntut kertoivat matkan kokemuksistaan ja havainnoistaan Vakka-opistossa Uudenkaupungin kirjaston järjestämässä tilaisuudessa.
– Olimme saaneet Linkolalta hänen merikorttinsa. Meillä oli myös tilaisuus haastatella häntä matkastaan. Havaintojaan hän ei ollut julkaissut, mutta kaikki laskentatulokset oli kuitenkin kirjoitettu siististi muistiin kirjoituskoneella, Panu kertoo.
Linkolan soutumatka tapahtui vuonna 1974. Työnjako oli selvä. Hänen silloinen vaimonsa souti, Pentti laski lintuja ja lapset tähystelivät kareja. Panu ja Sanna-Mari sen sijaan olivat matkassa kahdella täyteenlastatulla kajakilla.
Tällaiselle matkalle kun on muistettava ottaa mukaan tuhat ja yksi tavaraa sekä varustetta. Ruokaa, vettä ja kaikkea muuta selviytymistarviketta. Melojapariskunta kertoo olevansa kasvissyöjiä, joten sen mukaista ruokaa varattiin mukaan.
– Ja kaikki salapoliisityö, jota joutui tekemään Linkolan reittiä selvittäessä. Yksistään saarten ja luotojen nimet olivat voineet muuttua. Puhumattakaan muusta saariston muuttumisesta, rakentamisenkin seurauksena, Sanna-Mari muistaa.
Hän ja Panu uskovat kuitenkin hyvän esityönsä ansiosta pystyneensä noudattamaan Linkolan reittiä varsin tarkkaan ja saaneensa vertailukelpoista lintulaskenta-aineistoa sekä vertailua siihen, miten saaristo on tässä ajassa muuttunut.
– Jos Linkola sai vielä soudella saariston rauhassa, nyt ei enää ole niin. Vesiliikenne on lisääntynyt huimasti, sen mekin saimme tuta. Samaten rakentaminen huviloineen ja mökkeineen, entisille lintuluodoille ja -kareille. Saaristossa on tehty myös varsin rujoja metsänhakkuita, Panu kertoo.
Tämän lisäksi merta ja saaristoa kohtaavat monenlaiset ympäristöongelmat. Etenkin levät ja rehevöityminen. Panu kertoo, että joissakin paikoissa Selkämerellä rantautuminen oli kajakilla hyvin vaikeaa liukkaan limaisen levän ja rakkohaurun takia.
Meren tilan takia muun muassa haahkojen ravintona käyttämä sinisimpukka on kadonnut ja se näkyy. Itämerelle on uinut tai kulkeutunut myös alkuperäislajistoamme uhkaavia vieraslajeja.
Myös saaristolinnusto on muutoksessa. Panu ja Sanna-Mari laskevat, että heiltä jäi näkemättä 27 lintulajia, jotka Linkola vastaavalla reitillä havaitsi. Toisaalta joitakin uusiakin saaristoon asettuneita lajeja havaittiin. Kuten merimetso, valkoposkihanhi, harmaasorsa, laulujoutsen, kurki, kaulushaikara, kanadanhanhi ja saaristossamme jo vuosittain nähtävä riuttatiira.
Linkolan ajoista runsastuneita ovat muun muassa merikotka, kyhmyjoutsen, harmaahaikara, merihanhi, nuolihaukka ja mustakurkku-uikku.
Mutta myös vastakkainen lista on pitkä. Linkolan aikanaan havaitsemista lajeista jäivät nyt havaitsematta muun muassa punasotka, taivaanvuohi, keltavästäräkki, nokikana, peltosirkku sekä rajusti vähentynyt hömötiainen.
Linkolan aikoihin saaristossa tapasi jopa riekon, joista viimeiset katosivat Varsinais-Suomestakin 1990-luvulla.
Vähentyneitä saaristossa ovat niin karikukko, selkälokki, lapasotka, haapana, kuovi, tukkasotka kuin käenpiikakin.
Kuntut kertovat matkastaan, että jos oli hienoja pläkäkelejä ja aurinkoa, niin myös muuta. Hätärantautuminen Jurmon ja Utön väliselle luodolle, Panun kaatuminen ja kätensä loukkaaminen ja kajakkien viime hetken pelastaminen rannalta ohikulkeneen ruotsinlaivan aalloista sekä juuttuminen saarelle säiden takia.
Panu kiittää mukana olleita vedenpuhdistustabletteja, jolla akuutti vesipula saatiin torjuttua ja lammikoiden vesi juotavaksi.
Tällainen matka tai retki on myös hyvä testi parisuhteelle. Sanotaankin, että vie puolisosi jonnekin korpeen.
– Ei riidelty matkan aikana. Päinvastoin aina on mukavampaa olla matkassa kaksistaan, Panu nauraa.
Jossain tulevaisuudessa saattaa siintää uusikin melontamatka pitkin Suomen rannikkoa omassa aikataulussa. Linkola laski myös ansiokkaasti lintuja sisämaan järvillä. Nekin olisi kiva toistaa, mutta muistiinpanot paikoista eivät ole niin tarkkoja, Linkola oli saattanut merkitä yhdeksi kohteekseen vaikka ”rumannäköisen kesämökin”.
Linkola ei ollut ainoa soutelija. Jo ennen häntä Rauno Tenovuo oli samaten laskenut lintuja soutumatkoillaan.
– Selkämerelle ehdimme lintujen pesimäkauden jo päättyessä. Mutta ilman muuta sielläkin olisi vielä paljon laskettavaa ja selvitettävää, Panu arvioi.
Retken seurauksena syntyi myös kirja ”Kaikki luodon linnut”, jossa Kuntut kertovat matkastaan ja havainnoistaan. Panu kertoo, että myös Pentti Linkola itse antoi hyväksymisensä tällaiselle hänen jälkiään seuraavalle matkalle, mutta valitettavasti menehtyi eikä saanut nähdä tuloksia siitä, minkä olisi hänelle mitä suurimmassa määrin suonut.
Myös hänen soutumatkansa niin saaristossa, Hämeen järvillä kuin Päijänteelläkin ovat jääneet muistiin.
Rauno Laine