Paljon on maailma muuttunut siitä kun pikku-Rauno syksyllä 1965 asteli opintielle Turun Snellmannin kansakouluun. Koulua, opiskelua, työtä sen jälkeen, eri paikkakunnillakin. Ja päätepiste täällä Uudessakaupungissa, täältä ei ole kiirettä mihinkään enää.
Meitä eläkeläisiä, senioreja ja ”harmaita panttereita” on paljon. Väestömme ikääntyy hyvää vauhtia ja se tulee asettamaan isot paineet myös uusille hyvinvointialueille. Me senioritkin haluamme vielä tässä maailmassa käppäillä ja hoitaa omia vaivojamme ja kremppojamme.
Näitä kun itse kullekin iän myötä kertyy, mutta siitä huolimatta mekin haluamme mennä ja tulla sekä tehdä sen mitä vielä pystymme. Eläkeläisissähän piilee myös valtava voimavara, osaaminen ja kokemus. Opiksi uudelle sukupolvellekin, jos vain meitä kaikessa tohinassaan kuunnella malttavat.
Moni seniori jatkaakin siitä mihin on jäänyt. Työntekoa ainakin jossain määrin. Mitään nuorten työpaikkoja he eivät vie, mutta oman itsensäkin takia haluavat osaamistaan vielä hyödyntää. Parempi vaihtoehto kuin jäädä sohvalle istumaan. Omalta kohdalta varmaan niin kauan kuin kamera ja kynä kädessä pysyvät. Papit ja toimittajathan eivät tunnetusti jää koskaan eläkkeelle!
Nyt kun eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia ja rattaiden pyörät siinä jo kuuluvat, meillä eläkeläisilläkin on taas ystäviä. Varmaan jokainen itseään kunnioittava ehdokas tietää miten merkittävä ryhmä me äänestyskopillakin olemme. Ja lupailevat aurinkoa ja kuuta taivaalta.
Mitä katetta näillä lupauksilla sitten on, se on eri asia. Emme kaipaa mitään heittoja ”vappusatasista” vaan konkreettisia ja perusteltuja näkemyksiä ja ehdotuksia.
Onhan vuosien varrella puhuttu jos mistä, taitetuista indekseistä alkaen ja tehtykin korotuksia eläkkeisiin. Mutta useimmiten näiden vaikutus on jäänyt marginaaliseksi tai ne eivät ole mitenkään pysyneet mukana hintojen ja kustannustason koko ajan noustessa. Sama koskee myös sosiaalietuuksia. Omat eläke- etunsa arvoisat kansanedustajat ovat kyllä turvanneet, mutta miten on meidän muiden laita?
Eläkeläisethän ovat Suomen suurin ”puolue”. Vaikka aikanaan perustettu eläkeläisten puolue jäi vain yritykseksi ja marginaaliin jäänyt sirpaleryhmä hajosi sekin keskinäisiin ristiriitoihinsa. Potentiaalia voisi toki edelleenkin olla.
Mutta tämä ajanjakso voi olla myös sitä parasta aikaa ihmisen elämässä. Voi keskittyä omiin harrastuksiin tai muuhun tekemiseen täysaikaisesti. Kirjoittajallakin linnut ja myös sukututkimus, joka ”aikasyöppönä” on mitä suurimmassa määrin eläkepäivien harrastus. Ja mikä parasta, tällaisiin harrastuksiin on mahdollisuus pientäkin eläkettä saavilla, joita on keskuudessamme paljon.
Oma kotikaupunkimme tarjoaa myös tekemistä ja puuhaa. Meillä on erinomainen kansalaisopisto harrastuspiireineen, useampikin eläkeläisjärjestö, Sakunkulma, seurakunta ja muita toimintaa järjestäviä tahoja.
Oma lukunsa on koko ajan enemmän ja enemmän digitalisoituva ja nettiin palveluineen siirtyvä maailma. Yhden oikean hakemuslomakkeen löytäminen sen syövereistä ja täyttäminen kaikkine liitteineen voi olla tähän tottuneellekin työläs prosessi. Saati ikä-ihmiselle. Senioriapu tässäkin tulee isoon tarpeeseen. Sitäkin toivottavasti on tarjolla.
Rauno Laine
Kirjoittaja on
eläkeukko Jalavatieltä