Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin PISA-testit osoittivat selkeää laskusuuntaa. Matematiikassa vuonna 2016 Suomen sijoitus oli 16. Samalla arvioitu koululaisten yleinen hyvinvointi oli myös huolestuttavasti heikentynyt. Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että monet kolmasluokkalaiset eivät osaa kunnolla lukea eivätkä läheskään kaikki peruskoulunsa päättäneet ymmärrä lukemaansa eivätkä hallitse matematiikan perusteita.
Mikä on aiheuttanut oppimistulosten romahtamisen? Syitä on varmasti monia. Erityisesti kasvatustieteen asiantuntijat ja kouluhallinnon edustajat ensin hämmästyivät ja sitten innostuivat vuoden 2003 tuloksista. Innostus näkyi siinä, että erinomaista järjestelmää piti alkaa parantaa. Lanseerattiin uusia moderneja trendejä. Näitä olivat mm. inkluusio, oppilaiden vastuunotto omasta oppimisesta ja elämysoppiminen.
Kasvatustieteilijät etsivät uusia koulutukseen sovellettavia menetelmiä. Yhdeksi suuntaukseksi tuli erityiskoulujen voimakas vastustaminen ja jopa niiden lopettaminen. Katsottiin, että kaikkien pitää lapsen oikeuksien perusteella saada käydä lähintä peruskoulua.
Inklusiivisen oppimisen malli kopioitiin ulkomailta. Kun kysytään opettajilta, opetustilanteiden inkluusio on työllistävä malli, jossa työajasta muuhun kuin opetustyöhön ja ohjaukseen menee yhä enemmän aikaa. Opettajien voimavarat ehtyvät työssä, jossa heidän pätevyytensä ja työaikansa eivät riitä.
Opettajan luokkahuonetyöskentelyä helpottava oppilaan oppimisen ja ohjauksen tuki on välttämätöntä, mutta liian vähäistä. Ei juurikaan puhuta siitä, että erityisoppilailla pitää olla myös oikeus päästä erityiskouluun.
Luultavasti syy koulujärjestelmämme alamäkeen on se, että mainiosti toimivaa systeemiä alettiin muuttaa sopimattomilla työkaluilla. Kouluihmeen kivijalkana pidettiin motivoituneita ja hyvin koulutettuja opettajia. Nyt huolestuttavan moni väsynyt opettaja haluaa vaihtaa alaa kokiessaan, että moniongelmainen koulumaailma ei tarjoa heille riittävästi tukea.
Viime aikoina on myös voinut havaita, että kun mikä tahansa koulujen ongelma nostetaan esille julkisuudessa, esittää opetusministeri ratkaisuksi miljoonien rahasummaa pohtimatta lainkaan sitä, mikä on mennyt vikaan uusittaessa maailman parasta koulutusjärjestelmää. Opetuksen ja oppimisen laatu ei näytä olevan päätöksenteon keskiössä.
Jos nykyinen oppimisen laadun heikkeneminen maassamme jatkuu ja monelta nuorelta puuttuu oppimismotivaatio, ovat menestyvät yritykset suurissa vaikeuksissa pätevien ammattiosaajien löytämisessä.
Laadukas opetus lähtee liikkeelle perusasioiden oppimisesta, jolle luku- ja kirjoitustaito sekä matematiikan systemaattinen opiskelu muodostavat pohjan. Ei urheilussakaan huippuosaajia synny ilman perustaitojen vankkaa osaamista.
On ilmiselvää, että peruskoulun opetussuunnitelmaan on jo varhaisessa vaiheessa ahdettu aivan liikaa aihealueita. ”Vähemmän on enemmän” on erityisesti perusopetuksen ohjenuora, johon pitäisi palata, jotta jokainen peruskoulunsa päättävä oppilas osaa lukea, kirjoittaa ja laskea hyvin. Tällaisen minimitavoitteen saavuttaminen ei onnistu pelkästään resursseja lisäämällä.
Suomalaisessa koulutuskeskustelussa on puhuttu hyvin vähän siitä, miten käytännön opetustyön asiantuntijoina pidetään pääosin kasvatustieteilijöitä, joilla monella ei ole käytännön opetuskokemusta esittämistään uudistuksista. Esiopetuksesta alkaen ohjataan lasta ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Maalaisjärjelläkään kyseinen teoria ei kuitenkaan ole realistinen, sillä yliopistossakin on opiskelijoita, joilla on suuria vaikeuksia itseohjautuvuudessa.
Mauri Kontu
yrittäjä, teollisuusneuvos
Keskustan kansanedustajaehdokas