Kirkkojen kellot soivat perjantaina Ukrainalle. Kellot muistuttivat meitä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan vuosi sitten.
Sodan alkaminen oli shokki koko Euroopalle. Meitä suomalaisia hyökkäys muistutti myös omasta historiastamme. Ukrainan tilanne herätti voimakkaan myötätunnon aallon, joka sai ihmiset liikkeelle. Uudessakaupungissa järjestettiin nopeasti keräyksiä ukrainalaisten auttamiseksi. Täältä lähdettiin myös Ukrainan rajalle hakemaan äitejä ja lapsia turvaan. Auttamisen halu ei ole hiipunut, vaan keräyksiä ja avunantoa on jatkettu sinnikkäästi. Viimeisin avustuskuorma Ukrainaan lähti Uudestakaupungista viime viikolla.
Vuosi sitten vielä ajateltiin, että sota on hetkessä ohi. Venäjän hyökkäys oli niin irvokas, ettei kukaan voinut uskoa sen jatkuvan pitkään.
Nyt sota on jatkunut Ukrainassa vuoden ja vaatinut tuhansia ihmisuhreja. Ukraina on pystynyt puolustamaan maataan vahvasti, mutta Venäjäkään ei ole antamassa periksi. Taistelujen pelätään kiihtyvän kevään aikana. Vaikuttaa siltä, että tavoitteena on kaikin tavoin nujertaa Ukraina ja ukrainalaiset.
Suomessa vaalitilaisuuksissa on keskusteltu paljon myös Venäjän hyökkäyksestä ja Ukrainan tilanteesta. Ihmiset kokevat, että Ukraina taistelee koko Euroopan puolesta ja Ukraina tarvitsee kaiken tukemme. Vaalitilaisuuksissa on keskusteltu silti kriittisestikin siitä, ovatko Eurooppa ja Suomi reagoineet oikein tässä tilanteessa. Demokratiassa kriittinenkin keskustelu on sallittua. Tärkeintä on, että ihmiset voivat keskustella ja purkaa tunteitaan. Ukrainan sota vaikuttaa vahvasti myös meidän suomalaisten mielentilaan.
Vaalitilaisuuksissa on ollut paljon kävijöitä. Se voi kertoa siitä, että ihmisillä on nyt tarve keskustella ja asemoida omia ajatuksiaan. Ehkä on myös havahduttu siihen, ettei demokratia ole mitenkään itsestäänselvä.
Teija Uitto