Vanhojen tansseihin

0

Tänään on taas luvassa karnevaalihulinaa ja karkkisadetta, kun abiturientit juhlivat penkkareita eli penkinpainajaisia. Penkkareilla on pitkä perinne. Penkinpainajaisten juuret ulottuvat 1800–1900-luvun taitteeseen.

Penkinpainajaisista väitöskirjansa tehneen tutkija Helena Saarikosken mukaan penkinpainajaiset-sana tarkoitti alun perin viimeisen koulupäivän illanviettoa ravintolassa. Ylioppilaskokelaat pääsivät ensimmäistä kertaa luvallisesti ostamaan alkoholia. Penkinpainajaisiin on liittynyt jopa saunominen, saunassa pestiin vanhan koulun pölyt pois.

Karnevalistisia piirteitä penkkareihin tuli sotien jälkeen. Abit alkoivat laulaa, pukeutua ja heitellä karamellejä. Lauluja harvemmin nykyään enää kuulee, mutta muuten penkkarit ovat säilyneet sodan jälkeisestä ajasta alkaen tähän päivään samantyyppisenä tapahtumana.

Penkkareitten jälkeen perjantaina kakkosluokkalaiset tanssivat vanhojen tansseja Uudenkaupungin torilla. Tanssien traditio on penkinpainajaisia paljon lyhyempi. Tanssit alkoivat 1920-luvulla Norssin lukiossa Helsingissä. Tapahtuma levisi 1950-luvulla myös muualle Suomeen ja 1970-luvulla juhla vakiintui osaksi lukioiden opetussuunnitelmaa.

Vanhojen tansseista on tullut nuorille tärkeä tapahtuma, etenkin tytöille. Pojat voivat lähteä tansseihin lainapuvulla. Sen sijaan tytöille vanhojen tanssit on prinsessapäivä. Tytön tanssiaishankintoihin voi mennä jopa yli tuhat euroa, kun puvun lisäksi on hankittava kengät, varusteet, käytävä kosmetologilla ja kampaajalla. Kaikilla perheillä ei olisi varaa näin suuriin menoihin, etenkin nyt, kun eläminen muuten on kallistunut.

Onneksi kierrätysideologia alkaa näkyä myös juhlissa. Itsenäisyyspäivänä linnassa nähdään julkkiksilla vanhoja pukuja tuunattuina ja myös vanhojen tanssien pukuja myydään käytettyinä. Kierrättäminen on ekoteko ja vanhassa puvussa on myös glamouria.

Teija Uitto

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän