Yrttiaho ei tuominnut tilaisuudessa Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, kuuntelin tilaisuuden äänitteen toiseenkin kertaa ja olen siitä varma.
Asiahan ei olisi muuten ollut toteamisen arvoinen, mutta omaan oikeudentajuuni ei mahdu, että hän tilaisuuden aikana kuitenkin syyllisti irvokkaalla tavalla länsimaita sotaan liittyvistä tapahtumista viittaamatta sanallakaan Venäjään.
Vastineessaan mainitsemassaan Istanbulin sopimusluonnoksen hylkäämisen yhteydessä (joka sekään ei ole niin mustavalkoinen kuin hän antaa ymmärtää), hän hurskaasti kyseli, miten paljon verta olisi säästetty, jos silloin olisi pysytty neuvottelupöydässä. Ei siis miettinyt, miten paljon verta olisi säästetty, jos hyökkäys olisi jätetty tekemättä.
Toisessa yhteydessä hän moitti länsimaiden aseapua, sanoen sen pitkittävän sotaa, vaikeuttavan rauhanneuvotteluja ja lisäävän Ukrainan kärsimystä.
Tämän logiikan mukaan meidän pitäisi antaa Venäjän rauhassa murskata materiaaliylivoimallaan, myös mielettömästi omia kansalaisiaan uhraten, Ukraina maantasalle ja päästä toteuttamaan niitä Putinin haluamia puhdistuksia, joista saimme esimakua, kun Ukraina vapautti Venäjän halussa olleita alueita? Totta on, että se helpottaisi rauhanneuvotteluja, kun toinen osapuoli olisi pyyhitty maailmankartalta.
Huoli Ukrainan kansan kärsimyksistä on tietenkin hyvä asia, mutta hän olisi voinut myös pohtia, miten Venäjän hyökkäys on edesauttanut sitä tai miten Venäjän tapa kohdistaa hyökkäyksiä siviilikohteisiin on aiheuttanut kansalle kärsimyksiä.
Rauhan puolella ja sotaa vastaan voi olla monella tavalla, Yrttiaho kannattajineen on valinnut omansa ja pysyy siinä tilanteesta riippumatta: länsi on paha, oli sota tai rauha.
Jussi Arola
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka juttuja useammalle lehdelle