Pyhärantalainen Elvi Haapsaari on käyttänyt jo vuoden ajan pyörätuolia. Hänellä oli kuitenkin vaikeuksia liikkua pyörätuolilla kodissaan. Haapsaaren tytär vinkkasi äidilleen mynämäkeläisestä Pro Järjestys -yrityksen perustaneesta ammattijärjestäjä Hanna Ollikaisesta.
Ollikainen kuvailee Haapsaaren kotia siinä mielessä epätyypilliseksi ammattijärjestäjän kohteeksi, että Haapsaarella ei ollut tarvetta karsia tavaroita.
– Huonekalut olivat liikkumisen kannalta väärissä paikoissa, ja järjestämällä ne uudelleen saimme parannettua elämänlaatua ja lisättyä turvallisuutta, Ollikainen kertoo.
Haapsaari on työn tuloksiin erittäin tyytyväinen.
– Aiemmin en mahtunut kääntymään keittiössä vaan minun piti peruuttaa sieltä pois. Nyt mahdun pyörähtämään siellä, hän kertoo.
Tyypillisempi järjestäjän työn lähtökohta on se, että kotona on liikaa tavaraa. Tällöin tilan järjestäminen täytyy aloittaa tavaroiden karsimisesta. Ammattijärjestäjän tehtävä ei ole kertoa asiakkaalle, mikä tavara on tarpeellinen ja mikä ei.
Ollikaisen mukaan syyt siihen, miksi jostain tavarasta on vaikea luopua vaihtelevat. Toisille tavarat tuovat mieleen muistoja ja toiset voivat kauhistua kalliista hankinnasta luopumista.
– Tärkeintä olisi miettiä, onko tavaralle käyttöä.
Kun karsinta on tehty, tarpeettomista tavaroista pitäisi Ollikaisen mukaan hankkiutua eroon mahdollisimman nopeasti.
– Tämä tekee projektin valmiiksi.
Ollikainen neuvoo myös tarpeettomiksi todettujen tavaroiden kierrättämisessä. Tämän jälkeen alkaa tilan järjestäminen.
Ollikaisen filosofian mukaan tavarat kannattaa järjestää niin, että eniten käytetyt tavarat ovat helpoimmin saatavilla ja samankaltaiset tavarat ovat samassa paikassa.
– Jos kyse on keittiöstä, ja asiakas leipoo harvoin, kannattaa leipomistavarat sijoittaa kaapeissa taaemmaksi tai ylemmäksi ja useammin käytetyt tavarat paremmin saataville.
Ihmisille voi tulla järjestämisestä mieleen Instagramista tutut kuvat kuivista ruoka-aineista omissa läpinäkyvissä astioissaan, jotka on viimeistelty tyylikkäillä etiketeillä. Toisille tyylitellyt ryynipurkit tuovat iloa, mutta eivät kaikille. Sellaisen järjestyksen ylläpitäminen voi myös syödä voimia, jos sitä ei tunne omakseen.
Ollikainen kertoo itse säilyttävänsä kuiva-aineet kaupan pakkauksissa.
– Tavalliset ihmiset asuvat ihan tavallisissa kodeissa. Jokaisen kodin pitää olla sellainen kuin sen asukas itse haluaa.
Viime vuosina on keskusteltu paljon kotihäpeästä. Sen on arveltu liittyvän siihen, että sosiaalisen median kautta leviävät stailatut kuvat ja kodeissa vallitseva todellisuus ovat niin kaukana toisistaan. Kodissa oleva epäjärjestys nolottaa ja vie voimia, mutta järjestämisen aloittaminen tuntuu vaikealta.
Ollikainen toivoo, että tulevaisuudessa ammattijärjestäjän palveluista tulisi yhtä tavallisia kuin nykyisin kotisiivoojien käytöstä.
– Ammattijärjestäjä voi olla myös se liikkeelle paneva voima, joka lopulta saa laittamaan kodin järjestykseen ja neuvoo ylläpitävät rutiinit, joilla arjesta tulee sujuvaa.
Ammattijärjestäjän työhön ei kuulu pelkkä tavaroiden järjesteleminen. Ollikaisen mukaan apua voi pyytää myös asiakirjojen järjestämiseen sekä paperimuodossa että digipuolella. Tarvittaessa Ollikainen auttaa asiakasta myös ajanhallinnassa. Ollikainen pyytää asiakasta kirjaamaan kalenteriin menonsa ylös. Sen jälkeen he katsovat yhdessä, mistä asioista kalenteri täyttyy ja asiakas määrittää, mitkä menot ovat oikeasti pakollisia ja mitkä tuottavat iloa elämään.
– Kenenkään arjen ei pitäisi olla jatkuvaa selviytymistä.
Hanna Hyttinen
Kaaoksen alkulähteillä
Laitan kasan postia lipaston tai keittiön saarekkeen päälle. Kun käännän selkäni, kirjeet ja mainoslehdet alkavat elämöimään: Tulkaa kaikki tännne. Olemme yksinäisiä. Jos tulette tänne, voimme yhdessä vallata tämän tyhjyyden. Kun seuraavan kerran vilkaisen siihen suuntaan, kirjeiden kaveriksi on jo löytänyt astioita, papereita, leluja, työkaluja…
– Tämä pitää paikkaansa. Kun tiskipöydän saa puhtaaksi, menee yleensä vain hetki, kun se näyttää siltä, ettei sitä ole siivottukaan.
Olen raivannut kotimme ja etsinyt jokaiselle tavaralle oman paikan. Ongelma on, että vaimoni ja lapseni eivät vie niitä omille paikoilleen.
– Nämä ovat perheen sisäiseen kommunikaatioon liittyviä asioita. Lapsia tai puolisoa voi muistuttaa, etteivät puoliso, äiti tai isä ole perheen työntekijöitä vaan järjestyksen ylläpitäminen on koko perheen asia. Lapset oppivat esimerkin voimalla ja pienten lasten kanssa lelujen keräämisestä voi tehdä myös leikin.
En oikeastaan pidä vitriinissämme olevasta kahviastiastosta. Olen kuitenkin saanut sen lahjaksi edesmenneeltä isoäidiltäni enkä halua luopua astioista, koska muistan isoäitini aina sitä katsellessani.
– Muistot eivät katoa mihinkään, vaikka tavarasta luovuttaisiinkin. Halutessaan astiaston voi tallettaa valokuvaan.
Vastaukset: Ammattijärjestäjä
Hanna Ollikainen, Pro Järjestys
