Rantakatu on Uudenkaupungin ruutukaava-alueen eteläisin katu, joka kulkee pitkin meren eli Kaupunginlahden rantaa. Ranta oli pitkään 1800-luvulle vielä epäsäännöllinen, eikä varsinaista katua vielä tuossa kohdassa ollut. Nimi Strandgatan (Rantakatu) tällä epäsäännöllisellä raitilla kuitenkin oli jo käytössä.
1800-luvun puolivälin kahden suuren kaupunkipalon jälkeen Rantakatuakin ryhdyttiin suoristamaan ja täyttämään sekä istuttamaan lehtipuita sen varsille. Katua täytettiin muun muassa laivojen painolastihiekalla ja Uuden kirkon rakennustöitä varten kaadettujen puiden oksilla.
Rantakatu oli pitkään pääväylä muun muassa satamaan ja telakan alueelle, vasta 1985 valmistui Laivanrakentajantie. Rantakatu olikin ensimmäinen Uudenkaupungin kaduista, joka kesällä 1961 sai öljysorapäällysteen.
Mari Jalava
Katujen kertomaa
Tämä juttusarja esittelee uusikaupunkilaisia katuja ja niiden kertomaa. Millainen on uusikaupunkilaisten katujen historia, mistä kadut ovat saaneet nimensä, mitä kaduilla on tehty, kuka asunut tai mitä niiden varrella on tapahtunut?
Juttusarjassa esitellään yksittäisiä katuja, kokonaisia kaupunginosia tai pelkästään joitakin tapahtumia tai henkilöitä niillä.
Tulevissa kirjoituksissa kuljetaan Rantakadulla ja kerrotaan tarinoita sen varrella olleista taloista, asuneista henkilöistä tai sattuneista tapahtumista.
Olssonin kauppapuutarha
Mari Jalava
Rantakadun itäpäässä, silloisen Itäisen Uudenkadun, myöhemmin Uudenkadun ja vuodesta 1963 Vakka-Suomenkadun kulmassa sijaitsi pitkään Olssonin kauppapuutarha. Sen perusti alkuaan Ruotsista Suomeen muuttanut puutarhuri Wilhelm Olsson .
Puutarha oli toiminnassa noin vuodesta 1890 lähtien. Edla ja Wilhelm Olssonin perheessä oli kuusi lasta, joista yksi oli tunnettu uusikaupunkilainen valokuvaaja Augusta Olsson .
Perheen kotitalo rakennettiin tontin kulmaan, se oli siis kauppapuutarhan yhteydessä. Wilhelm Olsson ehti itse pitää puutarhaa vain vuosikymmenen, hän kuoli vuonna 1899. Vanhin poika, Karl Olsson , jatkoi kauppapuutarhan pitoa puolisonsa Annan kanssa.
Karlin kuoleman 1938 jälkeen puutarha pysyi vielä suvussa ja se jatkoi toimintaansa tällä paikalla aina 1960-luvulle saakka.
1900-luvun alussa Olssonin kauppapuutarhan valikoimiin ovat lehtimainosten perusteella kuuluneet ainakin ”hyvin itävät juuri- ja kyökkikasvien siemenet Tukholman etevimmästä siemenkaupasta”, jalostetut omenapuut, kukantaimet, kukkivat ruukkukukat, kyökkikasvien ja kukkien taimet, palmut ja hautaseppeleet. Puutarha työllisti sesonkiaikoina monia, esim. kesäksi 1903 olisi palkattu ”rajaton määrä tyttöjä puutarhan puhdistustyöhön”.
Olssonin perheen kolmas lapsi, vuonna 1878 syntynyt Augusta Fredrika Olsson perusti tähän vanhempiensa kodin yhteyteen valokuvaamon maaliskuussa 1898.
Uudessakaupungissa oli toiminut aikaisemmin lähinnä kiertäviä valokuvaajia tai vain joitakin vuosia valokuvaamoa pitäneitä kuvaajia.
Augusta Olssonin valokuvaamo olikin pitkään ainoa kaupungissa ja se ehti toimia yli puolen vuosisadan ajan. Tässä Rantakadun ja Vakka-Suomenkadun kulmatalossa valokuvaamo toimi vuoteen 1914 saakka.
Kesällä 1914 Augusta avioitui kelloseppä ja palomestari Erik Antervon kanssa ja he asettuivat asumaan omistamaansa taloon osoitteessa Ylinenkatu 20. Tälle tontille rakennettiin Augustalle oma valokuvaamo, jonka osoite oli Liljalaaksonkatu 8.
Pitkän valokuvaajan uransa aikana Augusta kuvasi ainakin 30 000 valokuvaa uusikaupunkilaisista, otti kaupunkikuvia, kuvasi laivoja, tapahtumia jne. Onneksi ainakin puolet näistä alkuperäisistä lasinegatiiveista on myös säilynyt Uudenkaupungin museon kokoelmissa.
Valokuvaajan yksityiselämä
Mari Jalava
Augusta Olssonin elämään mahtui paljon surua. Perustettuaan valokuvaamon keväällä 1898, menehtyi hänen vasta 17-vuotias pikkusiskonsa Sofia toukokuun lopussa.
Saman vuoden syksyllä oli naimaton Augusta tullut raskaaksi. Hän ei kertonut raskaudestaan tulevan lapsen isän lisäksi kenellekään läheiselleen. Hänen oli tammikuussa 1899 ollut pakko sulkea valokuvaamonsa ja matkustaa Ruotsiin. Asioita oli järjestelty siten, että hän synnyttäisi lapsen salaa Tukholmassa, josta lapselle hankittiin kasvattiperhe.
Perheelleen Uudessakaupungissa hän oli kertonut lähtevänsä saamaan lisäoppia valokuvauksesta. Sitäkin hän ehkä teki, sillä myöhemmin hän ilmoitti olleensa ruotsalaisella hovivalokuvaaja Dahllöfillä opissa.
28.5.1899 Augusta synnytti Tukholmassa pojan, jolle antoi nimeksi Erik Wilhelm . Hän joutui jättämään vauvan kasvattiäidille, rouva Janssonille , Erikin ollessa vasta kymmenen päivän ikäinen. Augusta oli nimittäin saanut kotoa kirjeen, jossa kerrottiin Wilhelm-isän olevan sairas.
Hän matkusti juuri synnyttäneenä äitinä takaisin kotiin ja jätti Erikin Ruotsiin. Valokuvaamo avautui jälleen alle kuukauden kuluttua Erikin syntymästä. Wilhelm-isä kuoli 27.6.1899.
Tieto Augusta Olssonin lapsesta tuli ilmi vasta kymmenisen vuotta sitten, kun Erikin tyttären tytär alkoi etsiä juuriaan ja löysi isoisän kasvattiäidin aikanaan Augustalta saamat kirjeet.
Niistä selvisi, ettei Augusta ollut kertonut lapsesta kenellekään, hän lähetti säännöllisesti rahaa ja kirjoitti, miten ikävöi ”Puppea”, kuten Erikiä kutsui.
Tiettävästi Erik ja Augusta tapasivat toisensa seuraavan kerran vasta kesällä 1950, kun viisikymppinen Erik purjehti Ruotsista Uuteenkaupunkiin tapaamaan ”täti-Augustaa”.
Augusta hukutti suruaan paitsi valokuvaukseen myös erilaiseen yhdistyselämään. Hän oli muun muassa aktiivinen purjehtija ja kuului moniin yhdistyksiin. Samoihin yhdistyksiin kuului myös Erik Antervo , jonka kanssa Augusta avioitui kesällä 1914.
Avioliitto jäi lyhyeksi, kun Erik sairastui umpilisäkkeen tulehdukseen ja menehtyi leikkauksessa saamaansa verenmyrkytykseen 1.9.1917.
Augusta Olsson eli leskenä kuolemaansa 1954 saakka, hän valokuvasi lähes loppuun saakka.
