– Aloitin täällä sellaisella neljän kerran keramiikkakurssilla vuoden 2020 loppupuolella. Se iski kerralla. En ollut tehnyt keramiikkaa edes koulussa, tosin käsin tekijä olen kyllä ollut aina, hän toteaa.
Rauhansalo pyrkii käymään säännöllisesti tarjolla olevilla kursseilla saadakseen lajin tekniikkaa haltuun. Viimeisin kurssi oli veistoskurssi.
– Tästä tulee lintunainen. Tämä on aloitettu makkaratekniikalla, jatkettu levytekniikalla, ja viimeistellään vapaan käden tekniikalla, hän esittelee lähes puolimetristä veistosta, joka sai alkunsa noin viikko sitten.
Hän kertoo omimmaksi tekniikakseen vapaan käden tekniikan, ja sanoo suosivansa suurta jälkeä.
– Iso on kaunista, hän nauraa.
Myös viherkasveja harrastava Rauhansalo on aikaisemmin tehnyt kasveilleen uniikkeja ruukkuja ja sellainen on nytkin työn alla. Tietty ennakkosuunnitelma on hänellä siitäkin mielessään.
– Värikästä. Rakastan värejä. Tästä ei ole tarkoitus tulla tasaista, vaan haluan, että se elää, hän kiteyttää.
Runonkulman Gallerian vetäjä Mervi Levanen kertoo, että gallerian kursseilla on käyty läpi keramiikan perustekniikkaa.
– Aloitin näiden pajojen vetämisen noin pari vuotta sitten. Kaikki alkoi oikeastaan kysynnän takia. On paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät pysty sitoutumaan kansalaisopiston pitkille kursseille, joten lyhytkursseille oli tilausta.
Päivätyökseen kuvataidetta yläkoulun ja lukion puolella opettava Levanen kertoo ensin epäröineensä, jaksaako kursseja järjestää, mutta käytäntö osoitti toisin.
– Tämä on ollut oikeastaan tosi kivaa. On mahtavaa, kun on innostuneita ihmisiä tekemässä. Kurssien ikäjakauma on suuri – olen saanut myös omia oppilaitani mukaan, hän iloitsee.
Gallerian yläkerrassa sijaitseva paja tarjoaa tekniikkakurssien lisäksi räätälöityjä kursseja ryhmille sekä polttopalvelua kotona muovaileville.
Katri Rauhansalo toteaa, että hänen luovuutensa puhkesi kukkaan vasta yli 50-vuotiaana.
– Olin lukenut jostain, että savityöt vievät mennessään, ja ajattelin, että se on klisee, mutta käden ja mielen yhteistyö tuntuu sydämessä asti. Vaikka aloittaisi väsyneenä, lähtee aina virkistyneenä pois. Olen saanut houkuteltua mukaan tutunkin toiselta paikkakunnalta.
Hän kertoo tehneensä tähän mennessä kymmenkunta teosta.
– Tässä lajissa ei tarvitse osata piirtää, vaikka toki siitä on apua. Tällaiseen minulla riittää sisu ja hermot. Tykkään myös valokuvauksesta, mutta siinä on niin paljon opittavaa säädöistä. Tämä sopii minulle paremmin. Pitää päästä värkkäämään, hän kuvailee.
Keramiikan lopputulos paljastuu usein vasta kahden polton jälkeen. Ensin tehdään niin kutsuttu raakapoltto. Raakapoltto tehdään täysin kuivuneelle esineelle erityisessä keramiikkauunissa, jonka lämpötila on 900–1000 astetta.
Raakapolton jälkeen esine lasitetaan. Lasituspoltossa esine saa lopullisen muotonsa ja värinsä 1020–1280 asteessa. Lasitusvaihe on usein vaikea hallita, ja se tuottaa yllätyksiä.
– Lasituksissa on kiva kuvitella millainen kuvio ja väritys tulee lopulliseen teokseen, miettii Rauhansalo.
Hän sanoo olevansa melko hidas tekijä, mutta toisaalta ideat ovat myös tulleet vaativammiksi toteuttaa. Tulevaisuuden toiveena on jatkaa harrastusta aina kun mahdollista.
– Haaveissa ja unissa on ollut, että joskus voisi tuoda pienen määrän omia veistoksia ja maalauksia esille, Katri Rauhansalo paljastaa hymyillen.
Sanna Halme
