Pihkala esitti, että jokaisessa Suomen kunnassa pitäisi olla vapaaehtoisia hiihtolatujen tekijöitä hiihtokilpailuja ja erityisesti kansakoululaisten koulumatkoja varten.
Kävin silloin Kalannin Lahden kansakoulua ja tein kaksi suksilatua Vahteruksen kylältä koululle, matka on runsaat neljä kilometriä. Yksi latu kulki kylätien reunaa pitkin työväentalon luo ja siitä suoraan Paavolan talon ohi koululle. Toisen ladun tein koulusta tietä pitkin kauppojen luo ja Marelan navetan vierestä suoraan Valkeameren reunalle ja siitä maastoa pitkin Vahterukseen niin, että latuun tuli mäkiä. Vahteruksesta kuljettiin silloin kouluun jalkaisin ja suksilla. Silloin tätä reittiä kuljettiin suksilla usein niin, että mentiin tien reunaa pitkin kouluun ja tultiin kotiin Valkeameren kautta. Tavallisesti kuljettiin ryhmissä, mutta myös yksin.
Koulussa oli oma pieni hiihtolatu. Opettaja Toivo Martinkari oli tässä mukana. Sota-aika rajoitti hänen toimintaansa, mutta hän innosti hiihtämään.
Minulla oli omat hiihtoladut kotona. Yksi latu oli pihalta Päivölän ohi Suolakan ojan yli, siitä vasemmalle tien yli ja Ämmämäen yli Lukkalan Luhdan ja lammaslaitumen kautta takaisin, matka noin kaksi kilometriä. Toinen latu meni peltotien suuntaan Karjasuon yli metsän läpi Vahteruksen rajalle, siitä Valkeamerelle päin Vankun kohdalle ja siitä metsänreunaa myöten Vahterukseen päin, osittain sama kuin koululatu, matka noin 4 kilometriä. Silloin koulussa tarjottiin myös vapaaehtoista valtakunnallisen hiihtomerkin suoritusta. Siinä piti hiihtää yhteensä 100 kilometriä.
Opettaja Toivo Martinkari järjesti kerran Lahden kansakoulun hiihtokilpailut meille Pietilään. Nuorin veljeni Jouni voitti silloin.
Kerran Lahden koulun tytöt voittivat viestihiihdon pitäjätasolla. Hiihtäjinä olivat Aila Tuominen Santtiolta ja Pirkko Veman ja sisareni Virpi Vahteruksesta.
Opettaja Martinkari opetti meille koulun jälkeen hiihtosuunnistusta. Silloin oli vain venäläisiä karttoja, joissa oli erikoinen mittakaava. Näissä suunnistuksissa oli väistettävä kyliä. Suunnistustavoitteita oli esimerkiksi Korvenjärvi, Kaukjärvi ja Himmevahan kivi.
Opettaja Toivo Martinkari oli hyvä laulamaan ja hän opetti meille ”Suksimiehen laulun”, joka taitaa olla kuuluisan Karl Collanin tekemä, en tiedä, mutta laulun sävel ja sanat ovat hyvin hiihtoon innostavat.
Kauno Pietilä
Kalanti