Kulttuuriväki: Flamenco on väline yhteyteen

0
Flamencotanssissa voidaan käyttää viuhkaa, huivia tai laahushametta.

Flamencotanssija ja -tanssinopettaja Nunu Ahtiainen ihastui flamencoon jo nuorena.

– Olin kuullut flamencolaulua ja -kitaramusiikkia ja viehättynyt heti. Koukeroiset melodiat, kiehtovat rytmikuviot ja voimakas tulkinta kolahtivat. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että flamenco on myös tanssia, hän muistelee.

Flamencotanssin alkeiskurssille Ahtiainen osallistui Tampereella 21-vuotiaana. Kurssin jälkeen hän löysi itsensä yhä uudelleen lajin parista. Kiinnostuksen syvetessä hän alkoi pikku hiljaa myös esiintyä.

– Olen esiintynyt flamencon parissa sekä solistina että ryhmäkoreografioissa. Hienoimmat hetket ovat olleet sellaisia, että on kokenut olevansa osa musiikkia yhdessä toisten kanssa.

Esiintymisen rinnalla Ahtiainen myös opettaa. Tällä hetkellä meneillään on Vakka-opiston kurssi flamencotanssin alkeista ja huhtikuussa on tarjolla tanssin tiiviskurssi. Pitkään Tampereella asunut Ahtiainen on opettanut Pirkanmaalla myös teatteri-ilmaisua ja Uudessakaupungissakin on käynnissä hänen vetämänsä improvisaatiokurssi. Itsensä ilmaisu on oleellinen osa myös flamencotanssia.

– Flamencotanssissa koko kehoa käytetään monipuolisesti. Erityispiirre on kengillä tehtävät rytmikkäät iskut sekä pehmeän ja aksentoidun liikkeen vuorottelu. Kaiken ytimenä on compás, toistuva rytmikuvio, johon esimerkiksi koputustekniikkaa harjoitellaan. Pala palalta muodostetaan pidempiä koputussarjoja. Ranteiden pyöritykset kuuluvat myös flamencon tyypilliseen liikekieleen, hän kuvailee.

Perinteiseen flamencokokoonpanoon kuuluu kitaristi, laulaja ja tanssija, jotka kaikki kommunikoivat keskenään. Tanssija välittää musiikin tunnelmaa sekä osallistuu sen luomiseen koputuksin.

– Tanssija on yksi muusikoista. Tanssin luonne riippuu kulloinkin esitettävästä tyylilajista, joita on kymmenittäin. Esimerkiksi bulerías on luonteeltaan kepeää ja kujeilevaa kun taas siguiyriasta on kuvailtu “sielun syväksi huudoksi”, valaisee Ahtiainen.

Hänen kestosuosikkejaan tyylilajeista ovat iloinen alegrias ja mietteliäs tientos.

Flamencon historia on osittain hämärän peitossa. Synnyinseutuna pidetään Etelä-Espanjan Andalusiaa. Juuret ulottuvat ainakin 1400-luvulle, jolloin flamenco on ollut etnisten ja uskonnollisten sorrettujen vähemmistöjen – etenkin romanien – tapa käsitellä yhteisönsä kokemaa epätasa-arvoa. Flamenco on monen eri kulttuurin yhteensulautumaa.

– Flamencon kulta-aika sijoittuu 1850-luvulta 1900-luvun alkuvuosikymmeniin. Silloin flamencoa esitettiin erityisissä laulukahviloissa ja ensimmäiset taiteilijalegendat tulivat tunnetuiksi, Ahtiainen kertoo.

Nunu Ahtiaisen mukaan flamencon ydin on siellä missä sitä tehdään. Suomessa flamencopiirit ovat aktiivisia. Jokavuotiset festivaalit järjestetään Helsingissä ja Tampereella ja kurssitarjonta on monipuolista ympäri maata.

– Suomalaiset ottavat flamencon usein intohimoisesti omakseen. Lajiin hurahtaa helposti. Oma tähtihetkeni oli kun kummipoikani (tuolloin 9 v.) oli seuraamassa treenejä ja kotiin päästyämme huudahti: “Voi flamencokärpänen! Miksi puraisit minua sydämeen!” Flamencolaulun yhteydessä voisi kai puhua jo pienestä buumista, Ahtiainen tuumii.

Tulevaisuus linkittyy Ahtiaisella voimakkaasti flamencoon.

– Haluaisin oppia flamencosta paljon, paljon lisää. Unelmoin opintomatkasta jasmiinintuoksuiseen Granadaan.

Sanna Halme

Fakta

Nimi: Nunu Ahtiainen

Ikä: 36

Syntynyt: Hollolassa

Asuu: Uudessakaupungissa

Perhe: Avoliitossa

Koulutus: Teatteri-ilmaisun ohjaaja (amk), flamenco-opintoja

Työ: Freelancer, opettaa mm. Vakka-opistolla ja Uudenkaupungin Jää-Kotkissa

Tietoa pohjoismaisista flamencotapahtumista: www.northernflamenconetwork.com