Riittaa kutsutaan mummiksi ja Jormaa vaariksi. Pariskunnan ulko-ovessa komeilee kyltti, jossa lukee ”Mummila – vaarikin asuu täällä”. Lastenlapset ovat siis Wiljasille ilmeisen tärkeitä.
Vaariksi Jorma Wiljanen tuli ensimmäisen kerran 49-vuotiaana.
– Oli se jotenkin jännää, hän muistelee.
Riitta Wiljanen oli mummiksi tullessaan 57-vuotias.
– Ihanalta tuntui, että omat lapsetkin rupesivat lapsia tekemään. Nykyään kun monet nuoret aikuiset eivät halua omia lapsia, hän kommentoi.
Jorman lapsenlapset ovat jo aikuisia ja yhteydenpito on satunnaisempaa, mutta Riitan lapsenlapset soittelevat lähes joka viikko.
– Peppi saattaa yhtäkkiä soittaa ja kertoilla kaikenlaista. Peetu on vähän hiljaisempi, kertoo Riitta.
– Topi on energisempi, mutta melko hiljainen. Joonas juttelee nykyään oma-aloitteisesti, kertoo puolestaan Jorma lapsenlastensa luonteista.
Oulun Kiimingistä Uuteenkaupunkiin 2017 muuttaneet Wiljaset kokevat muuton helpottaneen suuresti yhteydenpitoa Nurmijärvellä ja Järvenpäässä asuviin lastenlapsiin. Muutto inspiroitui Uuteenkaupunkiin työn perässä muuttaneen pariskunnan yhteisen pojan jalanjäljillä.
Jorma Wiljasen lapsenlasten syntyessä vuosituhannen vaihteessa noin 600 kilometrin välimatka ja oma työelämä olivat vielä esteenä läheisempään yhteyteen. Sama tilanne oli Riitta Wiljasen ensimmäisen lapsenlapsen kohdalla.
– Nyt pystyy osallistumaan enemmän, hän iloitsee.
Joulut ja lasten lomakaudet ovat yleisimpiä ajankohtia lastenlasten tapaamiseen ja kyläilyyn.
– Olimme juuri viikon yhdessä vuokramökillä. Ulkoiltiin paljon, Wiljaset kertovat.
Kesät he viettävät omalla mökillään Ranualla. Mökkeilyn yhteydessä ovat isovanhemmat vuosien saatossa vaivihkaa opettaneet lastenlapsilleen kalastukseen, soutamiseen ja käsin tiskaamiseen liittyviä taitoja.
– Topi oli kerran kiinnostunut siitä, mistä perunat tulevat. Hänen äitinsä kehotti lähtemään kasvimaalle vaarin matkaan, niin näkee. Meillä on mökillä perunamaa, kertoo Jorma Wiljanen.
Hän ihmettelee nykynuorten luonnontiedon opetusta.
– On paljon nuoria ihmisiä, jotka eivät tunne puita, eivätkä viljoja.
Pelaaminen ja kännykät täyttävät nykylasten maailman.
– Se pelaaminen on niin tärkeää. Ostimme viime jouluna Peetulle lahjaksi metallinpaljastimen, että olisi jotain muutakin kuin pelikoneen kanssa tekemistä, toteaa Riitta.
Miltä näyttää lastenlasten maailma?
– Aika pelottavalta, ainakin tällä hetkellä. Tämä sodan julmuus ja kaikki sen sivussa tulevat asiat, miettii Riitta Wiljanen.
Myös koronan aika on Wiljasilla vielä tuoreessa muistissa.
– Tuntuu, että lastenlapsilla on koronan sairastamisen jälkeen ollut enemmän flunssaa.
Elämänohjeita ei ole nykylapsille helppoa jakaa:
– Meidän elämänohjeemme taitavat olla niin vanhoillisia, ettei heitä kauheasti kiinnosta. Heillä on omat ajatuksensa. Maailma on muuttunut hirveää tahtia, toteaa Jorma Wiljanen hymyillen.
Sanna Halme
