Tänä vuonna 16 vuotta täyttävä Anni aloitti salibandyn noin seitsemän vanhana Uudenkaupungin USB:ssa. Vaikka junioripelaajana hänellä ei vielä ollut vakituista paikkaa, vaan paikkoja vaihdeltiin muiden joukkuekavereiden kesken, oli Annilla selkeä palo maaliin.
– Yleensä, kun perheessä on maalivahti, niin siitä se mielenkiinto lähtee, Anni sanoo hieman huvittuneena, sillä maalivahdin paikka ei yleensä ole se kaikkein halutuin pelipaikka.
Nuori Anni ehti harrastaa salibandyn ohella partiota, mutta loppujen lopuksi partio ja treenit alkoivat olla pahasti päällekkäin. Salibandy oli niin suuri intohimo, että partio piti jättää harrastuksista pois.
USB:n jälkeen Anni siirtyi pelaamaan KaPaan, jossa hän viihtyi vuoteen 2020 saakka. Viimeisellä kaudella KaPa muodosti yhteisjoukkueen Vehmaan UHV Bullsin kanssa. Kuitenkin viimeinen kausi oli Annin sanojen mukaan hänen huonoimpiaan, ja kehitys tuntui junnaavan paikoillaan.
– Oli pakko miettiä, mitä ja mihin seuraavaksi. Puskaradion kautta meni Mynämäen SBS Wirmoon tieto, että olisin etsimässä maalivahdin paikkaa. Ei mennyt kauaa, kun tuli soitto ja kutsu kokeilemaan, Anni muistelee.
Anni oli muutaman treenikerran kokeilemassa maalivahtina oloa Wirmossa, vaikkakin nuorempien treeneissä.
– Tuli heti ensimmäisissä treeneissä sellainen fiilis, että jos tässä on nyt paikka, niin siirryn Wirmoon.
Tällä hetkellä Anni pelaa Wirmon T16-joukkueen kanssa SM-sarjassa. Ensi kauden tavoitteena hänellä on jatkaa maalivahtina T18-joukkueessa. Treenejä on kolmesti viikossa, joista yhtenä päivänä on sekä maalivahtitreeni että lajitreeni vanhempien pelaajien kanssa.
– Pelkästään puolen tunnin veskatreenin vuoksi olisi hölmöä ajella Mynämäelle, joten olen saanut jäädä sen jälkeen treenaamaan vanhempien kanssa. Siitä on ollut paljon hyötyä, sillä tempo sekä vedot ovat jo paljon kovempia aikuisten kanssa. Se tuo treeniinkin monipuolisuutta, kun pelaa eri ikäisten kanssa, Anni pohtii.
Vuodesta 2019 asti Anni Suopajärvi on ollut mukana maajoukkuetie-toiminnassa. Maajoukkuetie-toiminta on tarkoitettu juniori-ikäluokille ja toimintaan pääsee mukaan noin 60–80 pelaajaa eri puolilta Suomea. Maalivahteja on mukana kokonaismäärästä noin kymmenen.
– Ensi kaudella olisi mahdollisuus päästä U17-maajoukkueeseen. Tällöin pelaisin edelleen sekä Wirmossa että maajoukkueessa, Anni kertoo tavoitteistaan.
Pidemmänkin tähtäimen tavoitteita häneltä löytyy. Vuonna 2026 U19-naisten MM-kilpailut pelataan Italiassa, ja Anni toivoo olevansa niissä karkeloissa mukana.
– Tietysti tavoitteena on myös pelata niin pitkä ura kuin mahdollista, sillä on vaikea kuvitella elämää ilman salibandya. Ruotsissakin olisi kiva pelata vielä jonain päivänä, sillä liigataso on siellä kovempi, Anni pohtii.
Annin mukaan maalivahtina toimiminen on hauskaa ja hän kokee sen omakseen. Maalivahtina hän pelaa kenttäpelaajiin verrattuna enemmän yksin, mutta sanoo sen sopivan hänelle, sillä hän viihtyy hyvin myös omissa oloissaan. Itsekriittisyyden kanssa tasapainoon pääseminen oli aluksi hankalaa, sillä maalivahdin huono päivä ja virheet näkyvät usein maaleina vastustajan hyväksi.
– Alkuun ajattelin, että jos en torju kaikkea, olen huono maalivahti. Ajan, sekä tietysti hyvän valmentamisen myötä sellainen ajattelu on vähentynyt. Kovalla tasolla ei voi pelata niin, etteikö päästäisi yhtään maalia. Tai jos torjuisi ihan kaikki, pitäisi olla jo huolissaan kenttäpelaajienkin tasosta, nauraa Anni ja lisää, että perinteinen mantra joukkueena voitetaan ja joukkueena hävitään, pitää paikkansa.
Esiintymisestä Anni ei pidä, mutta peleissä yleisö antaa hänelle rutkasti lisäbuustia.
– Olen aika erilainen Anni turnauksissa. Saatan ennen peliä ja erätauoilla tanssahdella, ja olen tosi innoissani. Pelit eivät enää jännitä, vaan yritän ottaa niistä kaiken ilon irti, Anni hymyilee.
Maalivahtina pelaamisen Anni kokee täysin omaksi jutukseen ja se on hänestä hauskaa. Muidenkin joukkueiden kanssa treeneissä ja joskus peleissäkin pelanneen Annin mukaan sillä ei ole suurta vaikutusta, keitä kentällä on, mutta oman joukkueen kanssa kommunikointi on suorempaa ja aktiivisempaa.
– Omasta mielestä parhaat torjunnat näyttäytyvät usein muille ihan tavallisina torjuntoina. Vaikka jokaisella on oma pelityylinsä, tekniikan pitää olla kunnossa. Ja liiketekniikkaa harjoitellaan tietysti omissa veskatreeneissä maalivahtivalmentajakonkari Hannu Fäldenin opastuksella, Anni selittää.
Uudenkaupungin yläkoulussa yhdeksättä luokkaa käyvä Anni aikoo jäädä Uuteenkaupunkiin suorittamaan lukio-opintoja. Urheilulukiokin oli käynyt mielessä, mutta epäily siitä kuinka hyvin maalivahdit huomioidaan opetuksessa, sai hänet valitsemaan tavallisen lukion.
Koulu, salibandy ja tietysti riittävä lepo vievät suuren osan ajasta, mutta vapaa-ajallaan ja varsinkin kesäisin Anni harjoittelee toisinaan myös itsenäisesti lenkkeilemällä ja tekemällä kehonpainoharjoittelua.
Parhaaksi henkilökohtaiseksi saavutukseen hän mieltää viime kauden lopputurnauskarsinnat. Toinen maalivahti ei päässyt osallistumaan karsintoihin, joten Anni pelasi kaikki neljä peliä viikonlopun aikana. Wirmon joukkue voitti niistä jokaisen ja pääsi kuuden joukkueen mukana pelaamaan mitaleista. Lopputurnauksessa sija oli neljäs.
– On aina ihan mieletöntä, kun pienen pitäjän joukkue pärjää isommista kaupungeista tuleville joukkueille, Anni päättää.
Sanni Artiola
