Pieni puukiipijä elää ainutlaatuista elämää. Se on lajinsa ja koko heimonsa ainoa edustaja. Lintu viettää suuren osan elämästään suurten puiden rungoilla, pyrähtäen puusta toiseen ja käyden tuskin koskaan maassa tai puiden latvustoissa.
Puukiipijän olemus on omaleimainen. Sillä on tikkojen tapaan jäykät pyrstösulat, ja kiipeilyä helpottavat pitkäkyntiset jalat. Selkäpuolen väritys on ruskeankirjava ja lintu sulautuu todella hyvin puun rungolle. Vaalea vatsapuoli heijastaa valoa. Se auttaa lintua havaitsemaan pimeiden kaarnan kolojen perukoilla piilottelevat hyönteiset.
Usein vasta liike paljastaa puukiipijän huolelliselle tarkkailijalle. Lintu nousee spiraalimaisesti puun runkoa tyveltä ylös päin ja etsii hennolla kaarevalla nokallaan kaarnan koloista hyönteisiä ravinnokseen. Tutkittuaan puun rungon, se pyrähtää seuraavan lähettyvillä olevan suuren puun tyvelle aloittaakseen kiipeämisen alusta.
Puukiipijä on enimmäkseen paikkalintu. Se asuttaa vanhoja kuusivaltaisia sekametsiä. Sellaisia, joissa on tarpeeksi hyönteisravintoa. Puukiipijä tarvitsee tarpeeksi ison kotimetsän, jotta se löytää ruokaa myös talvella.
Kylminä talvina pakkanen saattaa koitua monen linnun kohtaloksi. Kannanvaihtelu voikin olla vuosien välillä suurta. Runsaasti hyönteisiä elättävät vanhat metsät vähenevät, ja esiintyvät hyvin laikuittaisesti.
Maamme keski- ja pohjoisosissa asuvista linnuista osa muuttaa talven viettoon Etelä-Suomeen tai lähialueille. Kauimmaksi muuttavat yksilöt matkaavat Keski-Eurooppaan. Luultavasti. Puukiipijä on yömuuttaja, eikä lajin muuttoreittejä tunneta vielä kovinkaan hyvin.
Pieni ja piilottelevaa elämää viettävä lintu on haastava havaittava. Joidenkin vuosien välein puukiipijät vaeltavat syksyllä, jolloin niitä voi nähdä tavallista enemmän pihapiireissä ja kaupunkialueilla.
Talvehtimaan jäävät puukiipijät ovat löytäneet viime vuosina tiensä lintujen ruokintapaikoille. Siellä niille maistuvat erityisesti murskatut maapähkinät ja energiapitoiset siemenet.
Vanhojen metsien huvetessa puukiipijä saattaa olla eräs niistä lajeista, jotka vähenevät. Pieni osa linnuista siirtynee kaupunkialueiden puistoihin ja taajama-alueiden pihapiireihin sinnittelemään.
Tästä saattaa muodostua ihmisten mieliin sellainen harhakuva, että laji olisi runsastumassa. Näin on käynyt oravan kanssa, kun sopivien metsien vähentyessä oravat ovat muuttaneet kaupunkeihin.
Luonnon todellisen tilan kannalta onkin tärkeää tarkastella omien luontohavaintojen lisäksi myös laajempaa kokonaiskuvaa. Joskus ne voivat olla ristiriidassa keskenään.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala