Harmi, että näin kävi, sillä hänet tunnettiin poikkeuksellisen uutterana, oikeudenmukaisena ja liberaalina miehenä. Jos hän olisi saanut elää kauemmin, olisi Uudenkaupungin valkoinen terrori keväällä 1918 saattanut olla ainakin jonkin verran vähäisempää.
Antervo oli palokunnan päällikkö ja punaisina teloitetut Niilo Vuorinen ja Alfred Saari innokkaita ja kunnostautuneita palokuntalaisia. Tietenkin on mahdollista, että Antervo olisi suojeluskuntalaisena osallistunut aseiden hankintaan, mikä koitui sitten puolestaan Santeri Jalavan, Vilhelm Aaltosen ja Lauri Zengerin kohtaloksi punaisen terrorin uhreina.
Tohtori Santeri Jalava hoiti Antervoa, joka menehtyi komplikaatioihin hoidon aikana.
Jalavan vaimo Olga ja Augusta olivat erittäin hyviä ystäviä; Antervon kuoleman jälkeen Augusta ei koskaan enää tervehtinyt kadulla kohdatessaan tohtorinna Jalavaa, koska hän syytti Santeri Jalavaa miehensä kuolemaan johtaneesta hoitovirheestä.
Tämän tarinan kertoi minulle Mailis Saari, joka tunsi Augustan hyvin pikkutytöstä saakka.
Kummoistakaan sosiaaliturvaa ei sisällissodan jälkeen ollut edes valkoisten leskillä: miehensä murhan jälkeen tohtorinna elätti itseään hierojana Uudessakaupungissa ainakin vielä 1930-luvulla.
Esa Lahtinen