Kokoomus on oppositiojohtaja Petteri Orpon johdolla ollut kovassa nosteessa ja hänestä on monissa yhteyksissä povattu jo Suomen seuraavaa pääministeriä. Riikka Purran vetämä Perussuomalaiset tunnetusti kirittää kannatuslukujaan vielä juuri ennen vaaleja.
Saapa nähdä, kuinka Sanna Marinin kansainvälisiin mittasuhteisiin kasvanut suosio näkyy SDP:n kannatusluvuissa. Tässä vaiheessa näyttäisi siltä, että Marin on valinnut vaalitaktiikakseen sen, että se noukkii puolueelleen kannattajia Vasemmistoliitolta ja vihreiltä. Toisaalta toisesta nurkasta SDP:n äänestäjiä saattaa siirtyä kokoomukselle. Omaa kiviseltä näyttävää taivaltaan käyvät Suomen Keskusta ja Annika Saarikko. Puolue kamppailee neljänneksi suurimman puolueen paikasta vihreiden ja Vasemmistoliiton kanssa.
Puolueet ovat nyt niin lähellä toisiaan, että tuloksena voi olla jopa se, ettei yksikään kolmesta suurimmasta puolueesta saa yli 20 prosentin kannatusta. Kärkikolmikko tiivistää loppusuoralla ja tämä on tuttu ilmiö myös aiemmista vaaleista. Viime eduskuntavaaleissa vuonna 2019 SDP sai ykköspaikan alle 20 prosentin kannatuksella ja muut suuret puolueet olivat vain muutaman desimaalin päässä.
On muistettava, että yksittäiset kannatusmittaukset eivät kerro koko totuutta. Ne antavat yleiskuvan, mutta ne eivät ole ennusteita. Gallupit arvioivat juuri sen hetken tilanteen kyselyyn vastanneiden mielipiteistä. Tilastojen mukaan Suomessa vain noin puolet äänestäjistä on puolueuskollisia, neljännes on liikkuvia äänestäjiä ja loput eivät todennäköisesti äänestä ollenkaan.
Tulipa pääministeripuolueeksi mikä tahansa, niin hallituksen muodostamisesta ei tule helppoa. Moni puolue on yrittänyt helpottaa – tai vaikeuttaa – tulevaa sarkaa sillä, että he ovat jo ilmoittaneet, kenen kanssa eivät ainakaan aio hallituksessa istua.
Eduskunnassa ei – ainakaan toistaiseksi – päätetä bensan hinnasta, sähköautojen latauspisteiden sijoittelusta tai koululuokkien oppilasmääristä. Ei kannata sokaistua ääniä kalastelevasta korupuheesta, vaan tarkistaa taustat. Päivänpolttavista aiheista on helppo heitellä lentäviä lauseita turuilla, toreilla ja vaalipaneeleissa. Yhtäkkisestä väärin valitusta lauseesta tai ajattelemattomasta somejulkaisusta leivotaan äkkiä kohu keltaisessa lehdistössä ja se voi sataa lisä-ääninä toisten puolueiden laareihin.
Fakta on kuitenkin se, että viimeisen 10 vuoden aikana käytännössä melkein kaikki eduskuntapuolueet ovat vuorollaan olleet hallituksessa kantamassa vastuuta. Vuosikymmenen aikana on tehty päätöksiä, joiden jälkiä korjataan vielä pitkään.
Tällainen on esimerkiksi koulutuksesta leikkaaminen, se on tavalla tai toisella johtanut huonontuneisiin opetustuloksiin, eikä siitä voi suinkaan syyllistää opettajia. Nykyinen hallitus on onneksi lisännyt koulutuksen rahoitusta kaikilla asteilla. Epäselvää kuitenkin on, minkä hallituksen toimet oppimistuloksia rapauttivat vai onko kyseessä jo pidempiaikainen muutos, johon liittyvät myös nuorison kasvaneet mielenterveysongelmat ja kotoa kumpuavat haasteet.
Tämä hallituskausi ei ole ollut helppo ja kriiseistä on yritetty selvitä osin velkarahalla. Hallitus on ollut riitaisa, mutta se on silti luotsannut Suomea läpi pandemian, sähkökriisin, hoitajapulan ja Venäjän hyökkäyssodan. Suurina mullistuksina on toteutettu Suomen Nato-hakemus sekä sosiaali- ja terveysuudistus. Muutosten lopputulosta ei vielä tiedetä, mutta ainakin päätöksiä on nuijittu eteenpäin.
Puolueohjelmia vilkaistaessa on todettava, että jälleen kerran kukin puolue tarjoaa parhaita täsmäratkaisuja politiikkaan. Puolueet ovat monesta asiasta täysin eri mieltä ja lopulta samaankin tähtääviä ratkaisuja pyritään toteuttamaan täysin eri keinoin. Vaalit joka tapauksessa voitetaan käytännön teoilla, ei puheilla.
Ottamatta kantaa siihen, mistä väreistä seuraava hallitus tulisi muodostaa, niin säästöjä on joka tapauksessa luvassa. Suuri kysymys lieneekin siinä, minkälaisena äänestäjät haluavat nähdä jatkossa hyvinvointivaltion. Niistetäänkö vähän kaikesta, nostetaanko veroja rikkailta, köyhiltä vai kaikilta? Onko mahdollista lisätä työllisyyttä niin paljon, että vyön kiristämiseltä vältytään?
Nyt suomalaisten on aika päättää, kenestä tulee seuraava pääministeri, tuleeko se oikealta vai vasemmalta? Kenen ehdokkaan pää ja hartiat kestävät raskasta tehtävää, jossa ei helppoa päivää näe? Saapa nähdä.
Katja Kaartinen
toimittaja