Kaikki tämä kertoo ajan tajun puutteesta. Tatuointi on loppuiäksi, eikä ihmisen mieli ole sama kaksikymppisenä kuin 60-vuotiaana, mutta sen tietää vasta vanhana.
Tatuointibuumin alkaessa 80-luvulla haastattelin nuorta tatuointistudion taiteilijaa kysyen mitä tatuoinnille tapahtuu ikääntyessä? Hän vastasi, ettei mitään, jos käy ahkerasti salilla.
Vastaus huvitti, sillä hän ei tiennyt ihon rypistyvän, vaikka kuinka nostelisi puntteja. Ihmiset ottavat ”tatskoja” tietämättä kuvioiden muuttuvan iän myötä mustikkasopaksi. Vyötärön notkeat tiikerit lihovat virtahevoiksi. Ruusuista tulee kurtturuusuja. Mikä nuorena on hauskaa ja rohkeaa, onkin kymmenen vuoden kuluttua ongelma. Poistaminen on kallista lystiä.
Suhtaudun ilmiöön kuitenkin uteliaasti. Kyselen kuvioiden taakse kätkeytyviä tarinoita. Miksi juuri tulta syöksevä jumala? Tai tulipunainen ruusukiehkura kaulassa? Monille tatuointi voi olla merkki elämänmuutoksesta. Hän on selvinnyt syövästä, alkoholismista, onnettomasta rakkaudesta.
Verkkokalvoilleni on jäänyt kuva brittiperheestä rannalla. Isovanhemmat, lapset, lapsenlapset ja vauva, joka oli ainoa ”puhdas”. Komeasti bodattu perhe. Isovanhempien iho oli ryppyistä, sinertävää liskonahkaa eikä aurinko varmaankaan tehnyt hyvää. Olisin ottanut kuvan, jos olisin kehdannut.
Tatuointi on aina viesti. Eri kulttuureissa suhtaudutaan siihen eri tavalla. Joskus ammoin Aasiassa se toimi jonkinlaisena henkilöllisyyskorttina, jotta taistelijat tunnistettaisiin ruumiskasoista. Ukrainalaisten sotilaiden tatuoinnit ovat tänään venäläisille natsien merkki. Merimiehillä oli ja on traditionsa, ne ankkurit käsivarsissa. Japanissa kuviot kuuluvat gangstereiden rituaaleihin.
Amerikan ystäväni kauhistuivat Suomen kesässä: Ovatko kaikki olleet vankilassa? Suomalaisneito käsivarsineen voi saada outoja katseita muualla maailmassa, siihen voivat loppua romanssit ja työnhaku.
Voisiko kehittää tatuoinnin, joka olisi määräaikainen? Kuvio 10 vuodeksi, 20 vuodeksi, 40 vuodeksi? Ennen lopullista päätöstä kannattaisi kokeilla hennakuvioita.
Hootenanny trio laulaa ”oli nainen tosiaan tatuoitu kokonaan, ja selässä oli nakkisämpylä ja poskillaan oli kartta maan, voitko uskoa ollenkaan?” Kyllä, kyllä. Voin uskoa.
Pirkko Arstila
freelancer