Poliitikkoja on kolmentyyppisiä. Ylivoimaisesti yleisin on reaalipoliitikko, joka ratkaisee aina meneillään olevia ongelmia, historian antamien arvojen ohjaamana. Heikkoutena on ratkaisujen poukkoilevuus, koska ratkaisut tehdään aina siinä ajassa, jolloin pitempi aikainen ohjautuvuus puuttuu.
Toisena tulee ideologiapoliitikko, jonka ratkaisut noudattavat ideologiansa uskomusten alaisia lainalaisuuksia, nämä puolustavat henkeen ja vereen köyhiä tai rikkaita, luontoa tai työllisyyttä, jne. Heikkoutena on ratkaisujen perusteet tulevat liian kapealta sektorilta, jolloin aina löytyy kärsijöitä, joka lisää vastakkainasettelua.
Kolmantena tyyppinä on visionäärinen poliitikko, jonka ratkaisuja ohjaa tulevaisuuden visio paremmasta yhteiskunnasta, toki myös historian antamien arvojen ohjaamana. Heikkoutena on kyky tuoda esille ymmärrettävästi ratkaisujen pitkäaikaiset perusteet.
Yhteiskunta tarvitsee näitä kaikkia tyyppejä, mutta sopivassa suhteessa, nyt politiikkojen tyypit painottuvat pääasiassa reaalipoliitikkoihin ja osin ideologipoliitikkoihin, mutta visionääriset poliitikot puuttuvat tai eivät tule esiin. Minä kehottaisin äänestämään visionääristä poliitikkoa.
Mitä puoluetta tulisi äänestää. Vastoin muiden neuvoja, sanon että ei ole mitään väliä, mitä puoluetta äänestät. Perustelen sen yksinkertaisella ajatuksella. ”Kansalaiset saavat sellaiset päättäjät, jotka he ansaitsevat”. Jos vallassa on sinun äänestämäsi päättäjä, olet ansainnut sen, jos taas et saanut päättäjääsi, et ole ansainnut sitä, eli et ole tehnyt tarpeeksi sen asian eteen.
Itse asiassa parhaiten edistät yhteiskunnan kehitystä, jos äänestät ehdokasta, jonka puolue on mahdollisimman kaukana sinun lähimmästä puolueestasi, mutta ehdokas itse on lähimpänä sinun ajatuksiasi maailman järjestyksestä. Loppujen lopuksi kysymys on aina sinusta, eikä päättäjistä. Siksi demokratia on helposti haavoittuva, katsokaa vaikka naapurivaltioon.
Demokratiaa voisi kuvailla ajatuksella ”Demokratia on kuin vuokranantajan ja vuokralaisen suhde, jossa vuokralainen on päättäjät ja vuokranantaja on kansalaiset”, eli vuokrasuhde menee katkolle joka neljäs vuosi. Yksinvaltiudessa suhde puolestaan on toisin päin, vuokralainen on kansa.
Toisin kun moni sanoo, demokratian vahvuus on jännitteet ihmisten välillä. Koska valtioissa, joissa on ylhäältäpäin annettu ”yksi totuus” näivettyy aina ajan kuluessa, ”koska totuutta ei voi löytää, katsomalla yhdeltä suunnalta”.
Demokratia on hidas mutta uusiutumiskykyinen. Siksi demokratian tärkein asia on kansan ja hallinnon suhde. Kuinka johdetaan ja miten ohjataan? Eli millainen on hallintokulttuuri sekä yleinen toimintakulttuuri. Nykyinen hallintokulttuuri on kuntalaisia ja kansalaisia passivoiva. Kutsun tätä termillä ”Opetettu avuttomuus”.
Meidät on ajettu lokeroihin, jossa määritellään meidän toimijuuksien rajat. Ajatus ”Ihmisen voima kantautuu siitä, saako hän olla mukana rakentamassa yhteistä tarinaa”. ”Yhteinen vene” puuttuu silloin kun hallinto sanoo, ”olet ohjattava, eikä asia kuulu sinulle”. Siksi sanomme ”emme ole kiinnostuneita politiikasta”.
Jos kuitenkin kysyisimme ”oletko kiinnostunut, mitä saat syödä vuoden päästä? Miten saat nukkua? Miten saat suojan ja lämpöä ensiviikolla?” Vastaus voisi olla toinen.
Kun mietitte puolueiden ”propagandaa” säästöistä ja veroista, laittakaa se suhteeseen. Hyvä yhteiskunta kehittyy, kun kansalaiset kehittyvät, kun kansalaisilla on toimintakykyä, toimintamahdollisuutta sekä oikeudenmukaisuuden tunne ja positiivinen tulevaisuuden näkymä.
Äänestäjän vinkkelist
Aimo Rundgren