Olen kuullut puhuttavan Pörkistä ja Käärmeenkielenmäestä ehkä käydessäni sota-aikana Vilenin myllyssä ja ehkä myös äidinäidiltäni, joka oli Lokalahdelta. Pörkistä olen kuullut tällaisen lausahduksen: ”Pörkin Mantan kakarat ovat marakatin sukua”. Ja Käärmeenkielenmäessä oli asunut omaperäinen mies, jolla oli ongelmia alkoholin kanssa. Nämä paikat olisivat olleet jossain Salmenperän alueella.
Lokalahden kirkonkylässä oli Vilenin mylly, jossa kävin usein hevosella sota-aikana. Koska myllyssä joutui aina odottamaan, oli mahdollisuus tarkastella ympäristöä. Minua kiinnosti myllyn erikoinen tekniikka. Siinä oli yksi pitkä akseli, jonka alussa oli iso nelisilinterinen puukaasumoottori. Puukaasu tehtiin sahajätteestä.
Tässä pitkässä akselissa käytettiin pitkillä hihnoilla useita tielle päin olevia kivimyllyjä, joista yksi oli omaperäinen pienellä koneistolla varustettu sihtimylly, joka seuloi vehnäjauhoja ”pullajauhoksi”. Voima-akselista tien suunnasta poispäin oli pitkillä hihnoilla toimivat raamisaha ja kanttisaha.
Minua ihmetytti, kuinka niin moneen laitteeseen saadaan oikea kierrosluku yhdestä akselista. Jälkeenpäin olen saanut tietää, että hihnan nopeudella oli kansainvälinen standardi, 13,1 metriä sekunnissa, jolla nopeudella voi laskea hihnapyörän koon. Nykyään voima-akseleiden kierrosluku saadaan toimimaan nivelakseleilla.
Siinä kansainvälinen standardi on 545 kierrosta minuutissa vaihtuvakierrosmoottorin ¾ nopeudella. Tekniikka on muuttunut hihnavedosta nivelakselivedoksi.
Mylly oli rakennettu vaatimattomista puutarvikkeista, mutta tekijä Vilen on ollut etevä omaperäinen rakentaja. Mylly oli myös ekologinen, koska se toimi puunjalostuksessa syntyvillä jätteillä.
Myllyssä joutui aina odottamaan kauan, koska jauhattajia oli paljon. Lokalahden myllyssä oli joustava jauhattaja. Hän käytti myllyä niin kauan, vaikka puoleen yöhön asti, että kaikki jonossa olevat saivat viljansa jauhetuksi.
Kaikki muut paikkakunnan myllyt lopettivat klo 17 ja saattoi käydä niin, että osa joutui lähtemään pois, vaikka heidän viljansa oli yhä jauhamatta. Yleensä myllyyn lähdettiin aamulla viiden ja kuuden välillä. Sanottiin että ”varha mylly, myähä kirkko, molemist pääse pia pois”.
Sota-aikana myllyssä kävi vain miehiä, joista sotaikäluokka oli poissa. Meijerissä Kalannissa kävi pääasiassa nuoria naisia ja joku alaikäinen poika. Pitkät odotusajat myllyssä olivat turhauttavia ja tuli mieleen, että olisi hyvä olla oma kotitarvemylly. Mustan pörssin kaupan estämiseksi viranomaiset kuitenkin ”plommasivat” kaikki kotitarvemyllyt eli sulkivat ne esteillä niin ettei niitä voinut käyttää ja sinetöivät ne. Tämä osaltaan heikensi työnteon tehokkuutta.
Vilenin myllyn nimi muuttui sodan jälkeen Kalliolan myllyksi, kun omistaja vaihtui.
Kauno Pietilä
Kalanti