Pyhämaan seurakuntakodissa vietettiin sunnuntaisen jumalanpalveluksen jälkeen puhdetyösunnuntaita kirkkokahvien, luennon ja puhdetyönäyttelyn merkeissä. Kyse oli nimenomaan sota-ajan puhdetöistä ja vielä tarkemmin sotilaiden jatkosodan aikana tekemistä käsitöistä.
– Sotilailla oli tuolloin asemasodan vaiheessa paljon luppoaikaa. Kaikkia ei kortinpeluu miellyttänyt, joten he tekivät erilaisia käsitöitä, kertoi Kauko Isotupa luennossaan.
Puhdetöiden materiaaleina käytettiin metallin, puun, kiven ja pahkan lisäksi muun muassa olkia.
– Esimerkiksi olkitöiden tekeminen vaati taitoa ja kärsivällisyyttä. Työkalut olivat alkeellisia, kuten linkkuveitsi ja naulat. Lasinpalasia käytettiin puolestaan hiomavälineenä, Isotupa totesi.
Isotuvan mukaan tärkeintä oli se, että puhdetyöt saivat hetkeksi ajatukset pois sodan kauhuista.
– Erilaisten sormusten, rannekkeiden, korulippaiden ja vastaavien lisäksi rintamalla valmistui puhdetöinä myös tarvekaluja ja leluja, jatkoi Isotupa.
Isotuvan mukaan puhdetyöt voidaan jakaa kahteen ryhmään. Toisaalta niitä tehtiin muistoesineiksi itselle sekä perheille ja sukulaisille. Mutta niitä valmistettiin myös myytäväksi ansaitsemistarkoituksessa.
– Lotta-järjestö kaupitteli puhdetöitä PPM:n eli Puolustusvoimain Puhdetyön Myyntikeskuksen kautta. Vietiinpä kerran puhdetöinä valmistetut 15 000 kappaletta kirveenvarsia Saksaan. Niistä saaduilla varoilla ostettiin esimerkiksi elokuvien näyttölaite sotilaiden viihtyvyyden parantamiseksi, mainitsi Isotupa yhden yksityiskohdan.
Koteihin kulkeutuneet puhdetyöt ovat olleet suvuissa korkeassa arvossa ja usein kodeissa näkyvillä paikoilla, sukupolvista toiseen.
– Aina ei ole ollut tekijä tiedossa, mutta hänet, kuka sen on kotiin tuonut, tunnetaan kyllä.
Kauko Isotupa mainitsi, että puhdetyöhistoria on ainutlaatuinen osa Suomen historiaa.
– Oliko niissä alku menestykselliselle suomalaiselle muotoilulle? Ainakin enteitä siinä oli, Isotupa pohdiskeli.
Pyhämaan kappeliseurakunnan järjestämässä tilaisuudessa kuultiin myös Lilja Laiho-Virtasen lukema kirje, jonka hänen isänsä oli lähettänyt rintamalta.
– Oli hienoa että rintamalla tajuttiin, minkälainen vaikutus käsillä tekemisellä oli mielenterveydelle. Ja kun aikaa oli välillä ollut ehkä liikaakin, kirjeitäkin kirjoiteltiin usein, Laiho-Virtanen totesi.
Tilaisuudessa kuultu kirje oli kirjoitettu 3.8.1944. Siinä, kuten monissa muissakin kirjeissä, pohdittiin runsaasti arkielämän asioita. Miten siellä kotipuolessa työt sujuvat ja kuinka kotiväki pärjäsi?
– Täytyy nostaa hattua sen ajan ihmisille! Töistä on selvitty, sanoi Laiho-Virtanen.
Sunnuntaina paikalla oli myös vt. kappalainen Juhani Kapiainen , jonka johdolla laulettiin alku- ja loppuvirsi sekä lausuttiin alku- ja loppurukoukset. Kapiainen oli ollut myös puhdetyönäyttelyn kokoava voima.
– Tällaisia tapahtumia eri teemoilla on ollut aina kiva järjestää. Tämä puhdetyöteema on ollut pitkään puheissa ja nyt se toteutui. Tuo Kauko Isotupa on varsinainen tietopankki, Kapiainen kehui.
– Toukokuussa on vielä tulossa yksi mielenkiintoinen teemapyhä, mutta siitä ei voi vielä kertoa sen enempää.
Ari Anteroinen
