Kun suurissa kaupungeissa kirkosta eroamisen trendi on vahva, Uudessakaupungissa perinteiset arvot ovat kunniassa. Harva eroaa kirkosta vain siksi, ettei seurakunnan jäsenyys tunnu merkitykselliseltä.
– Meillä suurin syy jäsenmäärän laskuun on väestön ikärakenne, hautaamme enemmän kuin kastamme, kirkkoherra Juhana Markkula sanoo.
Viime vuonna Uudenkaupungin seurakunnassa oli kuolleita 188 ja kastettuja 62. Suhde vaikuttaa merkittävästi.
Markkula toteaa, että seurakunnan jäsenmäärään on muitakin vaikuttavia tekijöitä.
– Paikallinen teollisuus vaikuttaa, autotehtaan isoina rekrytointivuosina jäsenmäärä putoaa vähemmän, irtisanomisvuosina enemmän.
Lisäksi seurakunta potee samaa vaivaa kuin koko kaupunki: nuoret lähtevät muualle opiskelemaan ja vain pieni joukko heistä palaa takaisin. Kaupungin asukasluku on laskeva.
Sitten on vielä megatrendi, joka on voimallisempi suurissa kaupungeissa.
– Koko kirkon tasolla vaikuttaa kulttuurinen muutos, jossa kirkon jäsenyys ei ole enää kulttuurinen normi, vaan entistä enemmän tietoinen valinta. Se kansankirkon olemus, että jokainen kuuluisi automaattisesti kirkkoon, on murenemassa.
Kirkosta eroaminen ei ole ollut aina edes mahdollista. Kirkosta eroaminen liittymättä samalla johonkin toiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan on ollut Suomessa mahdollista vuodesta 1923 alkaen. Sen jälkeenkin eroavalta vaadittiin harkinta-aikaa ja asiasta piti käydä keskustelemassa seurakunnassa.
Vuonna 2003 tuli voimaan uskonnonvapauslaki, jonka myötä kirkosta eroaminen kävi helpoksi. Nyt kirkosta voi erota kirjallisella ilmoituksella tai eroakirkosta.fi-palvelussa. Uudessakaupungissa tätä mahdollisuutta harva käyttää, mutta asukasluvun supistumisen ja ikärakenteen vuoksi seurakunnan jäsenmäärä vääjäämättä laskee.
Markkula toteaa, että jos nykytrendi jatkuu Uudenkaupungin seurakunnan jäsenmäärä olisi vuonna 2030 noin 9400 ja vuonna 2040 hieman alle 8 000.
– Toivomme tietysti alueemme elinkeinoelämän ja yleisten vetovoimatekijöiden suotuisaa kehitystä. Seurakunta haluaa olla aktiivisesti omalta osaltaan rakentamassa positiivista virettä alueella.
Jäsenmäärän lasku vaikuttaa seurakuntaan myös taloudellisesti, kun verokertymä pienenee. Markkula kertoo, että vuoteen 2015 asti seurakuntalaisten ansio- ja eläketulokehitys riitti kompensoimaan jäsenmäärän vähenemisen melko hyvin.
– Vuodesta 2015 verotulokehitys on ollut yhtä vuotta lukuun ottamatta laskeva. Viime vuonna verotuloja kertyi noin 200 000 euroa vähemmän kuin vuonna 2015.
Seurakunnassa on jouduttu tekemään kipeitäkin ratkaisuja. Markkula korostaa, että nyt mitään akuuttia muutostarvetta esimerkiksi henkilöstön suhteen ei ole. Sen sijaan kiinteistömassaa on syytä tarkastella.
– Meillä on edelleen 11 000 neliötä, muun muassa kuusi kirkkoa neljän kappelin alueella. Kirkoista emme tietenkään luovu. Seurakunta on kuitenkin ihmisistä muodostuva yhteisö riippumatta siitä, minkälaisia seiniä ja rakennuksia meillä on ympärillä
Markkula ei pidä poissuljettuna joistain kiinteistöistä luopumista. Hän sanoo, että länsimaissakin on rohkaisevia esimerkkejä, miten seurakunnat pystyvät vähemmillä seinillä elämään kasvavasti ja kehittyvästi. Uudenkaupungin seurakunnasta ollaan lähdössä opintomatkalle Englantiin katsomaan, miten siellä seurakunnat ovat kasvaneet.
– Muutos vaatii uuden oppimista.
Yhtenä kasvun mahdollisuutena on muualta tänne muuttavien tavoittaminen.
– Siinä emme ole olleet koko kirkonkaan tasolla kovin eteviä. Eteläiseltä pallonpuoliskolta tuleville yhteisöllisyys on luontevaa. Meidän pitäisi osata vastata paremmin siihen kaipuuseen.
Näin jäsenmäärä on muuttunut
Vuoden 2023 alussa 65,1 prosenttia suomalaisista kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Jäsenmäärä on viime vuosina ollut laskeva. Vielä 1980-luvulla yli 90 prosenttia suomalaisista oli luterilaisen kirkon jäsen.
Uudenkaupungin seurakunnassa oli vuoden 2020 tammikuussa jäseniä 11 342, vuoden 2022 tammikuussa 10 767 ja tämän vuoden tammikuussa 10 753.
Jäsenmäärä on laskenut 2020-luvun alusta 589:llä.
Lähde: Kirkon jäsentilasto