Meidän sotiemme aikana kasvaneena näen nyt nojatuoleissaan median kautta sotaa seuraavana ”nukkuvamme prinsessa ruususen unta”. Taisteluissa ollaan parasta aikaa uhraamassa ukrainalaiset viimeiseen mieheen. Kyllä on ikävä nähdä EU:n edustajien päättämättömyyttä ja moraalittomuutta. Heikkoudessaan he näyttävät olevan valmiit tekemään kaikkea muuta kuin konkreettisesti nousemaan hyökkääjää vastaan puolustajien rinnalle.
Ymmärrän hyvin pyrkimyksen vain pitää huolta omista länsimaisessa hyvinvoinnissa elävistä ja kaikin tavoin sosiaalisesti lellitellyistä. Koska nuo päättäjät ihan aiheellisesti arvelevat, että hyvinvoinnin veltostuttamat tulisivat olemaan liian helppo kohde viholliselle.
Tämä näkyy jo siitä, että kertovatkin vihollisjoukon täydennysten olleen pelkkää tykinruokaa. Meidän päättäjiemme tulisi ymmärtää, että nyt haetaan suomalaisia rintamaan, koska meitä pidetään paremmin taistelukuntoisina. Eurooppalaiset ovat kieroja kuin korkkiruuvi. Joten ei pidä mennä luulemaan tai erehtyä lähtemään.
Ikävä kyllä todellisuus näyttää vielä julmemmalta, koska hyökkääjä onkin nyt löytänyt Euroopan ulkopuolelta suuren ja vahvan liittolaisen, jonka mielestä ukrainalaisten tuleekin hävitä käynnissä oleva sota. Joten on vain ajan kysymys kun muiden eurooppalaisten on tartuttava toimiin maanosansa länsipuolen puolustamiseksi. Saanevat amerikkalaiset avukseen.
Ja siitä olisi sitten tulossa niin iso yhteenotto, että voidaan puhua vaikka Harmagedonista kun tajutaan, että elämä maapallolla ei tuota sotaa voisi kestää. Onko edessämme siis alistuminen?
Reino Alho