Abivuosi on kuitenkin sellainen jakso elämässä, joka on erityinen ja jää mieleen. Silloin astellaan täysi-ikäisyyteen. Kirjoitukset ovat merkittävässä asemassa lukuvuotena ja niistä puhutaan koulussa ja vapaa-ajalla varmasti riittämiin. Samalla se saattaa olla päiväkoti- tai ala-kouluajoista lähtien olevien ystävien viimeinen yhteinen vuosi ennen kuin lähdetään jatko-opiskelupaikkakunnille.
Nimenomaan seuraavien vuosien jatko-opiskelupaikka pitäisi siis 18-vuoden iässä tietää ja mitä sitä tulee oikeasti aikuisena tekemään. Varmasti jokaisella on lapsuudesta se oma haaveammatti tiedossa ja mielessä. Mutta kun tulevaisuus iskee vasten päin kasvoja ja huomaa, ettei sitä palomiehen tai veturinkuljettajan alaa olekaan vielä tarjolla, mikä sitten neuvoksi.
Muistan omalta abivuotenani, kun oli yhteishaun aika, niin pakko myöntää ettei ollut mitään käsitystä, minne sitä hakisi. Mielessä oli kolmevuotiaasta asti ollut oma haaveammatti, joka kyllä vieläkin pyörii takaraivossa, mutta sille alalle ei juuri sillä hetkellä haettu mitään. Eikä oikein houkuttanut opiskella jotakin alaa, josta ei valmiiksi ole yhtään innostunut. Onko järkeä valua koulunpenkillä opiskelemassa alaa, joka ei yhtään kiinnosta tai ei ole itselle sopivaa? Minun mielestäni ei.
Uskon, että on monia nuoria, jotka pohtivat samaa asiaa tällä hetkellä. Löytyykö sopivaa paikkaa? Kuinka paljon pitää panostaa kirjoituksiin? Minkälaisia arvosanoja pitäisi saada, jotta voisin päästä tiettyyn paikkaan?
Onneksi urapolkuja on monia, ja vaikka juuri nyt ei sitä omaa tai mieluista opiskelualaa löydy, ei kannata hätkähtää. Nykyään on onneksi tarjolla perinteisten yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkintojen ohella erilaisia avoimia koulutuksia, joita on mahdollista lukea monimuotoisesti.
Kyseiset koulutustarjonnat mahdollistavat ehkä vapaamuotoisemman opiskelun ja antavat opiskelijalle mahdollisuuden tehdä myös jotakin muuta samalla sekä miettiä vielä lisää, mitä voisi vanhemmalla iällä tehdä.
Olen aina ajatellut itsekseni, että ikä ei saa antaa mitään rajoja sille, milloin sitä pitäisi olla opiskelut tehty. Mielestäni opiskella voi koska tahansa, koska emmehän me ole koskaan valmiita. Aina voi oppia jotain uutta.
Itselläni on kokemusta kansanopistosta sekä korkeakouludiplomikoulutuksesta. Kummastakin saa oikein hyviä valmiuksia tulevaisuutta varten ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että pienempi ja tiiviimpi kouluryhmä voi olla yksittäiselle opiskelijalle hyödyllisempi.
Jokaiselle löytyy jokin paikka. Lapsuuden haaveammatista kannattaa pitää kiinni mahdollisimman pitkään ja tavoitella unelmia. Urapolkuja on monenlaisia ja mikään päättötodistus ei arvio ihmistä mitenkään. Tsemppiä kaikille abiturienteille viimeisiin kirjoituksiin!
Eero Siivonen
toimittaja