Uudenkaupungin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan viime joulukuussa ja lehdessä 9.3. otteita Meri Elomaan matkapäiväkirjoista. 17-vuotias Meri lähti Amerikkaan syksyllä 1922.
Merin tarina on kiinnostanut lukijoitamme ja moni on halunnut tietää, miten elämä Amerikassa sujui. Naimisiin mennyt Meri Heermann vieraili Uudessakaupungissa kesällä 1975, jolloin Uudenkaupungin Sanomat haastatteli häntä.
Tässä toimittaja Liisa Räsäsen kirjoittama artikkeli, joka on julkaistu 12.6.1975.
– Täällä ovat vanhat talot huonossa kunnossa. Ennen ne olivat hyväkuntoisia ja maalattuja, totesi Meri Heermann, entinen Elomaa, tarkasteltuaan 53:n vuoden jälkeen entistä kotikaupunkiaan.
Hyvin olivat mielessä säilyneet lapsuuden kaupungin kadut ja talot. Kaupungilla kulkiessaan hän saattoi luetella, kenen talo tuo tai tuo oli ja kuka siinä asui.
Tuttuja ei vain tullut kadulla vastaan. Ystävien ja tuttujen joukko oli harventunut puolessa vuosisadassa.
Meri Elomaa läksi Uudestakaupungista Amerikkaan ollessaan 17-vuotias lyseolainen. Nyt 70-vuotiaana hän tuli ensimmäisen kerran lähtönsä jälkeen vierailulle lapsuutensa seudulle. Tokihan sitä oli aikaisemminkin matkaa tänne suunniteltu, mutta lähtemättä oli aina jäänyt.
Amerikkalaisen aviomiehen kuoltua joku aika sitten tarvittiin jokapäiväiseen elämään uusia virikkeitä ja silloin tuli mieleen matkustaminen entiseen kotimaahan. Matkalla lähtivät mukaan tytär ja tyttären tytär.
Laivamatka Suomesta Amerikkaan kesti aikoinaan kaksi viikkoa. Nyt lentokone viipyi matkalla ainoastaan kahdeksan tuntia. Siteet Uuteenkaupunkiin eivät ole katkenneet poissaolon vuosina. Sukulaisten kanssa on vaihdettu kirjeitä ja pulavuosina saatiin Uuteenkaupunkiin paketteja Amerikasta.
Tarinoissa kerrotaan, ettei Amerikassa vanhoja naisia olekaan. Kaikki ovat kauniita ja nuoria. Tuon tarinan uskoo mielellään, jos on tavannut Meri Heermannin.
Kotikielenä uudessa kotimaassa on ollut englanti, mutta suomenkielen puhuminen käy kauniimmin kuin monelta ikänsä täällä asuneelta. Suomalaisseurojen toiminta on kodin lähitienoilta loppunut. Enää ei ole kuorotoimintaa, eikä yhteisiä huvitilaisuuksia. Uusia siirtolaisia ei ole tullut ja entiset ovat luonnollista tietä vähenemässä.
Meidän kotimme oli Ruokolanjärven rannalla, muistelee Meri Heermann.
– Sillä paikalla on nyt Uuvi Oy:n rakennuksia.
Myöhemmin asuimme Vakka-Suomenkatu 1:ssä, jossa talo on edelleen asuttavassa kunnossa.
– Rantakatu on nykyisin kaunis, samoin Itätullintori.
Meri Heermann muisti kaupungin puutalot komeina ja uudennäköisinä. Moneen kertaan nousi mieleen kysymys, miksi ei niitä ole säilytetty paremmin. Uudet talot saivat kiitosta kauneudesta ja hyvästä rakennustavasta.
Paikkakunnan merkkimiehet ovat juhlapuheissaan puhuneet kaupungin palveluvarustuksen lisäämisen ja tehostamisen tarpeesta. Kohteliaita, mutta vähemmän palvelupisteitä mairittelevia, lausuntoja antoi tämä Amerikoista käymässä ollut entinen uusikaupunkilainen kaupunkimme majoitus- ja ruokailumahdollisuuksista. Esimerkiksi aamiaista, johon olisi kuulunut puuroa, tuoremehua ja munia ei majoituspaikka pystynyt tarjoamaan ennen puolta päivää.
Meri Heermann ei halua palata tähän lapsuutensa kaupunkiin. Hän on juurtunut vuosikymmenien aikana toiseen kotimaahansa. Viimeiset vuodet on koti ollut Marylandissa Baltimoren lähellä. Kesät vietetään Mainessa, jossa luonto on hyvin samanlaista kuin Suomessa.
Nyt kun ensivisiitti on tehty, aletaan Baltimoren lähellä olevassa omakotitalossa odotella kesää ja sukulaisvieraita Suomesta.
