Olen kuullut kauniita tarinoita 80- ja 90-luvun Ugista ja miten mahtavaa silloin oli harrastaa musiikkia. Ugissa, Kalannissa ja Laitilassa oli yhteensä jopa kymmenkunta nuorten bändejä, ja näille bändeille löytyi matalalla kynnyksellä paikkoja joissa harjoitella ja esiintyä. Bändikämppiä vilisi läpi Uudenkaupungin, olivat ne sitten nuorisotoimen tiloissa, tai hylätyissä rakennuksissa joita oltiin pyydetty kaupungilta käyttöön. Nuorisotoimi usein myös vuokrasi nämä hylättyjen talojenkin soittotilat, sekä järjesti tapahtumia kuten “Piha-Rock” jonne pääsi oikeastaan ketkä vain esiintymään. Oli olemassa myös suhteellisen tunnettu “Ranta-Rock” puhumattakaan koulun diskoista joihin pääsi helposti soittamaan. Jopa urheiluseurat järjestivät itselleen varainkeruutapahtumia joissa nuoret uusikaupunkilaiset muusikonalut pääsivät näyttämään kykyjään. Oli hevareita, rokkareita, punkkareita ja poppareita, ja kaikki saivat oman ansaitun siivunsa kakusta. Keikkapalkkiot eivä olleet yleinen käytäntö mutta kaikki tehtiinkin rakkaudesta lajiin. Musiikkitoiminta oli helppoa, monipuolista ja palkitsevaa. Mitä kävi?
Olen nuori, ylpeästi uusikaupunkilainen, musiikinharrastaja, mutta olen kovin pettynyt siihen mitä kotikaupungillani on tarjota verrattuna noihin entisaikoihin. Ugissa on kaksi bändikämppää joista tiedän. Yksi kuuluu kaupungille ja sijaitsee Crusellissa, ja toinen seurakunnalle ja sijaitsee seurakuntakeskuksessa. Kumpaakaan näistä ei ole mielestäni mainostettu riittävästi. Olen Crusellin bänditilan aktiivinen käyttäjä, mutta papereilla koko paikkaa ei ole olemassa. Sain tietää siitä itsekin vasta toisen harrastajan kautta, ja kun koitin googlettaa siitä lisätietoja, aloin epäilemään paikan olemassaoloa. Ei pienintäkään mainintaa missään. Saatuani pienen säätämisen jälkeen varattua tilan itselleni olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt. Tila on aidosti ja oikeasti tosi hyvä, mutta menee hukkaan kun tieto siitä liikkuu vain huhupuheen kautta. Seurakunnan tiloistakin löytyy vain pari lausetta syvältä Ukin seurakunnan nettisivuilta. Jos bändikämppiä on Ugissa muitakin, niin niitä mainostetaan vielä huonommin sillä en ole niihin ainakaan vielä törmännyt.
Koen tämän kaiken olevan sekä kaupungin, että nuorten syy. Nuorten suhtautuminen musiikkiin on muuttunut. Instrumenttien taitaminen ei ole enää välttämätöntä, vaan kuka vain voi läppärillään tehdä biisin tai sata. Löytyy rumpukoneita ja löytyy ohjelmia joilla luoda musiikkia synteettisesti. Bändejä ei muodosteta, eikä Ugin kokoiseen kaupunkiin synny musiikillisia alakulttuureja tai piirejä kovin helposti. Koulun diskoihin ei tahdota omia luokkalaisia esiintymään, kun voi vain luoda soittolistan sen hetken suurimmista hiteistä jota DJ saa sitten soittaa. Tämä tietynlainen apaattisuus musiikkia kohtaan yhdistettynä siihen miten kaupunki ei rohkaise nuoria musiikin pariin tapahtumien tai treenitilojen avulla, on yhdistelmä joka on tehokkaasti tappanut Uudenkaupungin nuorten bändikulttuurin. Tämä ei ole uusi havainto vaan asia on ollut näin jo hetken, ja kun joku on ollut kuopattuna näinkin pitkään, tuntuu toivottomalta koittaa enää elvyttää sitä. Miten antaa tekohengitystä jos jäljellä on vain kasa luita?
Hugo Pirppu
Kirjoittaja on lukiolainen Uudestakaupungista