– Työssäni olen huomannut, että on perheitä, joissa lapsilla on erilaisia haasteita. Neurologisia haasteita, kuten ADHD, ADD tai Asperger tai kehitysvaiheen haasteita, ja ne ovat lisääntyneet paljon, Hering kertoo.
Hän tekee työssään paljon kotikäyntejä ja on huomannut, että vanhemmat ovat todella paljon yksin lastensa kanssa. Ei ole tukiverkostoa, eikä välttämättä ystäviä paikkakunnalla.
– He rupesivat kysymään, onko muita perheitä samanlaisessa tilanteessa. Heitä on paljon, mutta näissä on salassapitovelvollisuus, Hering muistuttaa.
Hän alkoi selvittää, voisiko Uuteenkaupunkiin perustaa vertaisryhmän perheille.
– Kysyin seurakunnalta ja sain tilat käyttööni sitä varten nopeasti, hän kiittelee.
Kun myös kaupungin sosiaalipuolella oltiin myötämielisiä, saatiin sanomaa eteenpäin. Avoin ja maksuton ryhmä aloitti toimintansa maaliskuun alussa ja tapaamisia on luvassa vielä ainakin kolme.
Vastaavaa toimintaa on järjestetty esimerkiksi Turussa, mutta harvalla vanhemmalla on mahdollisuus lähteä niin kauas. Toistaiseksi on sovittu tästä keväästä, mutta jatkokin on mahdollista.
Ryhmässä ihmiset saavat itse tutustua toisiinsa ja kenties tavata vapaa-ajallakin.
– Ensimmäisellä kerralla oli kymmenkunta lasta koskeva ryhmä eli noin viisi perhettä. Seuraavalle kerralle on tulossa jo enemmän perheitä, Hering kertoo.
Ensimmäisessä tapaamisessa jo se oli monelle helpotus, että sai nähdä, että on muita samanlaisessa tilanteessa. Hering ohjasi keskustelua, mutta pääosassa olivat perheet.
– Oma kuorma ja suru on monella pinnassa, mutta he voivat kokea myötämielisyyttä toista vertaistaan kohtaan.
Haasteet voivat helpottua lapsen kasvaessa, mutta ei aina.
– Vanhempien stressi on monivuotinen. Se luo haasteita parisuhteeseen ja vanhempien jaksamiseen ja hyvinvointiin.
Oireiden kirjo on suuri ja auttamisen muotoja on erilaisia. Joku lapsi voi tarvita päivittäin apua, eivätkä vanhemmat voi jättää lastaan yksin. Apua voi saada neurologiselta tai psykiatriselta puolelta, joku ihan terveyskeskuksestakin, mutta avunsaanti voi kestää kauan.
Hering kertoo, että vanhempien ohella myös monet lapsista ovat yksin. Heidän on vaikea saada ystäviä tai he eivät osaa käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa. Ihannetilanteessa vertaisryhmästä voivat saada ystäviä niin lapset kuin aikuisetkin.
– Neuropsykologiset haasteet ovat moninaisia. Lapsella voi olla paljon haasteita sosiaalisissa ja tunnetaidoissa. Voi tulla helposti masennuksen oireita, kun ei ole keinoja löytää ystävyyssuhteita.
Tavallinen arki on hankalaa. Päiväkotiryhmät ovat meluisia ja koulussa isoissa ryhmissä opettajat ovat vaikeuksissa, jos joku ei pysy paikallaan. Erityisryhmää ei välttämättä ole tai sellaiseen pääsemiseen tarvitaan pätevä lausunto.
– Joskus diagnoosiin menee vuosia, Hering muistuttaa.
Hän kuitenkin tähdentää, että vaikeudet lapsena eivät tarkoita sitä, etteikö lapsesta voisi kehittyä hyvin yhteiskunnassa menestyvää aikuista.
– Mikä on positiivista, niin moni lapsi pääsee aikuisena huippuvirkoihin tai voi olla toimitusjohtaja tai tiedemies tai mitä vain.
Usein keskitytään vain siihen perheenjäseneen, jolla on jokin diagnoosi. Lastenkodissa 15 vuotta työskennellyt Hering opiskeli parisuhde- ja perheterapeutiksi, koska halusi nähdä kokonaiskuvan.
– Perheterapia on todella hyvä tapa. Siinä huomioidaan koko perhe ja sen jokainen jäsen.
Hän on huomannut keskusteluissa, että vanhemmat ovat tyytyväisiä vähään. Kaikenlainen apu kelpaa.
– Miten yhteiskunta voisi helpottaa heidän elämäänsä edes jotenkin? Vanhemmat olisivat kiitollisia, jos saisivat edes kaksi tuntia lastenhoitoapua.
Kaikissa tapauksissa lapsi ei enää pärjää kotona.
– Jos vanhemman voimavarat eivät riitä, lapsi saatetaan sijoittaa laitokseen, jos hän on tuen tarpeessa.
Laitoksissa apu keskittyy vain lapseen, Hering lisää. Hänen mielestään apu varhaisessa vaiheessa on sekä eettisesti että taloudellisesti kannattavaa. Lapsen huostaanotto tulee yhteiskunnalle Heringin mukaan paljon kalliimmaksi.
Hering pitää työstään, jossa pääsee auttamaan sekä soveltamaan oppimaansa.
Hän on työskennellyt myös lastensuojelussa, mikä usein nähdään kielteisenä asiana, mutta siinäkin takimmaisena ajatuksena on lapsen edun ajaminen.
– Saan itse paljon tästä työstä. Miten pystyn soveltamaan eri terapiamuotoja ja -menetelmiä perheiden hyväksi. On se sitten yksilö-, parisuhde- ja perheterapia, siinä pääsee ihmisen lähelle.
Avoin vertaisryhmä kokoontuu Uudenkaupungin seurakuntakeskuksessa seuraavan kerran keskiviikkona 5.4. kello 17–19. Ilmoittautua voi psykoterapeutti Elena Heringille elena@perhepsykoterapia.fi.