Televisiossa vaalikeskustelu oli kuin tosi-tv, hyvä show. Radiossa äänen merkitys korostui, kristillisdemokraattien Sari Essayah voisi olla ammatiltaan radiotoimittaja, kaunis, selkeä ääni ja kokonaisia, mietittyjä lauseita.
Sanna Marin tykittää, puhuu väittelyissä liian nopeasti. Kun hän avaa suunsa, puhe tulvii koskena ja väliin ei pääse. Tiedotustilaisuuksissa hän on kuin eri persoona, selkeitä vakuuttavia lauseita, pisteet ja pilkut paikoillaan. Tapa siirtyi muillekin ministereille. Li Andersson osaa parhaiten väittelyn taidot ja Anna-Maja Henrikssonilla on rauhoittava vaikutus, älkää nyt turhaan hermostuko.
Tutkitusti naisten äänet ovat madaltuneet. Mielenkiintoinen ilmiö on nuorten naisten narina. Ennen omaa asemaansa korostavat naiset narisivat, nykyään se on nuorten valtatrendi. Kaunis nainen avaa suloisen suunsa ja ulos tulee hamppuköyttä. Nyt narisevat teinit ovat varttuneet asiantuntijoiksi ja professoreiksi, mutta puhe jäänyt kypsymättä.
Paikallisradioissa kuulee kaupunkilaispuhetta, jossa sanan loppuosa kiekaistaan. SadeKUUROJA, iltaPÄIVÄLLÄ – älyttömän hermostuttavaa. Yleistä on myös epäselvä puhe, kuin lumisohjoa, sanat tarttuvat kiinni toisiinsa. Radiossa korostuvat ”tota noin”, ”niinku” ja puhe on pian pelkkää ”niinkutusta tota noin”, se myös tarttuu kaikkiin osapuoliin. Pankaapa merkille, että jokainen haastateltava ministereistä taviksiin aloittaa lauseensa ”no”.
Usein minulta ex-tv-toimittajana kysytään, miten pääsisi töihin uutisiin, radioon tai juontamaan. Kehotan aina aloittamalla puhekoulutuksesta, sillä mikään meikki-kampaus-vaatetus-leikki ei korvaa hyvää puheääntä. Tämä koskee myös niitä, jotka aikovat politiikkaan. Kunnallispolitiikassa voisi muminamaisemasta erottua hyvillä puhetaidoilla.
YLEn toimittajat saavat puheopetusta. Esimerkiksi urheilutoimittajien hurja huutaminen yhtä soittoa on opeteltu taito. On osattava hengityksen ja äänen muodostuksen niksit.
Tässä kohden erittäin epämiellyttävä tunnustus. Trump on loistava puhuja, hän osaa äänensä käytön kuin Shakespearen näyttelijä. Kiihtyy kuiskauksista raivoon sanat selkeinä.
Äänellä voi vietellä, viihdyttää, vakuuttaa, suututtaa, ärsyttää, raivostuttaa. Ihanaa kuunnella samettisen hunajaista ääntä, seuraisin sitä vaikka maailman ääriin. Äänikirjojen menestys perustuu oleellisesti ääneen. Mielenkiintoisen kirjan kuuntelu voi mennä pilalle lukijasta.
Suomalaiskouluissa ei tietääkseni opeteta puhetaitoja äänenkäytöstä puhumattakaan. Mutta kaikille tekisi hyvää kuunnella omaa ääntään. Ostaisitko auton itseltäsi?
Lopuksi hassu palaute uutisvuosilta. ”Miksi ette pane suutanne kiinni lauseiden välillä?”
Pirkko Arstila
freelancer